Siirry pääsisältöön

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Merenkulkija

"Mutta vanhempi Prinssi oli kääntänyt katseensa pois kylästä. Hän rakasti merta, yksin merta. Hänen kallein aarteensa oli äidiltä saatu kirja, jonka aurinko ja hänen oma palava katseensa olivat haalistaneet lukukelvottomaksi kaikille muille. Kirja, jossa oli kuvattu puusta veistettyjä suuria laivoja. Kirjassa laivat ylittivät rannattomia meriä. Meren pimeimmistä syvänteistä nousi pintaan merihirviöitä, ja ne kumarsivat päänsä ylväiden puisten linnojen lipuessa ohitse. Ja tuulen pullistamien purjeiden ympärillä vitivalkoiset linnut, lokit, piirsivät taivaalle merkkejä alusten suurenmoisuuden kunniaksi."
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen:
Puiden tarinoita - Merenkulkija
(Books North 2015)
40 sivua
Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Merenkulkija jatkaa Puiden tarinoita -sarjan vakuuttavaa linjaa. Aiemmin ilmestyneiden osien Ritari ja Puuseppä perusteella on lupa odottaa laatua, eikä lupauksia petetä tälläkään kertaan. Kaunis tarina kauniissa paketissa - sitä tarjoaa Merenkulkija.

Tarinan ytimessä on kuninkaan poika, Prinssi, joka elää pienessä kylässä merenrannalla. Isä on kuolemassa ja vanhimmasta pojasta on määrä tulla seuraava hallitsija. Se ei kuitenkaan kuulu hänen omiin toiveisiinsa, vaan hän kaihoaa merelle ja haaveilee puisesta laivasta, jolla pääsisi vesille. Haave kuitenkin tuntuu mahdottomalta toteuttaa, sillä asuinseudulla ei kasva lainkaan puita.
Elävää puuta Prinssi ei ollut koskaan nähnyt, eikä hän tuntenut ketään, joka olisi.
Mutta kuten saduissa niin usein, ei realismi ole esteenä unelmoinnin tiellä. Prinssi on valmis uurastamaan haaveensa vuoksi, ja vaikka pahat voimat jylläävät, on hänen luottamuksensa vahva.

Merenkulkija on kaunis ja koskettava tarina, jossa hyödynnetään taitavasti perinteisen sadun elementtejä. Se sijoittuu epämääräiseen aikaan ja paikkaan, sisältää sitkeyttä ja uskoa omiin unelmiin sekä hyvän ja pahan välistä taistelua. Lisäksi tarinassa on ripaus yliluonnollisuutta ja mystisyyttä. Kaiken viimeistelee viehättävä, rauhallinen tyyli kertoa tarina, joka on antoisa monenikäiselle lukijalle - Ville Tietäväisen hienoa kuvitusta unohtamatta. Kertomuksen pariin rauhoittuu mielellään.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Kommentit

  1. Puiden tarinoita -sarja on hieno, joten ikiaikainen. Merenkulkija odottelee täällä ja säästelen sitä viikonloppuun. Hyvä kuulla, että kirjan parissa voi rauhoittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innolla odottelen kuulevani, mitä kirjasta ajattelet.

      Poista
  2. Minä luin vasta Puusepän tänään, jotenkin sarja on unohtunut hyllyyn. Ihana tietää että edessä on kaksi hienoa kirjaa. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…