Siirry pääsisältöön

Antti Holma: Kauheimmat runot

"Minun puutarhani ei ole puutarha,
se on hakkuuaukea,
kulottunut vaara,
äestetty pelto,
takapihan palanut ruohonsänki."

Antti Holma: Kauheimmat runot
(Otava 2015)
192 sivua
Antti Holman runokirjassa Kauheimmat runot tutustutaan neljään "runoilijasuuruuteen": Reino Leinoon, Sirsi Sunnakseen, Karin Toisiks-Paraskeen ja Edith Södermalmiin. Jo nimien perusteella on selvää, ketkä runoilijasuuruudet ovat toimineet teoksen "runoilijasuuruuksien" esikuvina, mutta Holman käsissä runoilijoista on muodostunut aivan omanlaisiaan oman tiensä kulkijoita. Esimerkiksi suomenruotsalainen modernisti Edith Södermalm esitellään espoolaiseksi ryhmäliikuntaohjaajaksi, yritysvalmentajaksi ja runoilijaksi, jonka tuotantoon kuuluu esimerkiksi teos Sinä olet viallinen pääjärjestelmäkäyttäjä.

Esikuvansa Holma on huolella lukenut, se on selvää. Teos tarjoaakin oivalluksen hetkiä runsaassa intertekstuaalisuudessaan, vaikka hellin ottein Holma ei parodioitaan rakennakaan. Pakko myöntää, että lukiessa tulee välillä miettineeksi, mennäänkö joillakin kohdin riman ylitse vai alitse. Varmasti mennään sekä ylitse että alitse, mutta niin hersyvää runoilua teos tarjoaa, että antaa mennä vain - tosin aivan herkimmille runon ystäville en uskalla Kauheimpia runoja mennä suosittelemaan, sillä aika härskiä meno tuppaa olemaan. Toisaalta sieltä alta kyllä löytyy myös oivallettavaa ja havaintoja nykymaailmasta.

Erikseen pitää mainita Elina Warstan kuvitusta. Kansissa yhdistyvät perinteinen runomaailma ja härskiys - aivan kuten kirjan runoissakin.

Reino Leinon runonlausuntaa löytyy täältä. Kauheimpiin runoihin ovat perehtyneet myös Kirjakko ruispellossa, Kirsin Book Club ja Kannesta kanteen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä mahtava! Ymmärrän etteivät kaikki tähän syty, sillä tämä ehkä vaatii sellaisen vähän nyrjähtäneen huumorin, sellaisen ihmisen joka yleensäkin tykkää Holmasta ja sen tyyppisestä huumorista. Minulle kolahti ja kovaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ymmärrettävää, että kaikkiin kirja ei vetoa, eikä tietenkään tarvitsekaan. :)

      Poista
  2. Tämä täytyy kyllä lukea! :) En tosin häpeäkseni ole perehtynyt noiden runoilijaesikuvien tuotantoon kovin perusteellisesti, joten ehkä en saa tästä aivan kaikkea irti, mutta kuulostaa silti lukemisen arvoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan eniten saa irti, jos esikuvia tuntee, mutta kyllä tästä hauskuutta saa irti muutenkin. :)

      Poista
  3. Alkoi kiinnostaa. Luen runoja aika harvoin, mutta pitää laittaa korvan taakse. Tämmöinen "häiriintynyt" runoilu voisikin toimia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että monen kohdalla tämä voisi toimia hyvänä "porttina" runouteen, jos ei muuten juuri tule runoja luettua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…