Siirry pääsisältöön

Antti Holma: Kauheimmat runot

"Minun puutarhani ei ole puutarha,
se on hakkuuaukea,
kulottunut vaara,
äestetty pelto,
takapihan palanut ruohonsänki."

Antti Holma: Kauheimmat runot
(Otava 2015)
192 sivua
Antti Holman runokirjassa Kauheimmat runot tutustutaan neljään "runoilijasuuruuteen": Reino Leinoon, Sirsi Sunnakseen, Karin Toisiks-Paraskeen ja Edith Södermalmiin. Jo nimien perusteella on selvää, ketkä runoilijasuuruudet ovat toimineet teoksen "runoilijasuuruuksien" esikuvina, mutta Holman käsissä runoilijoista on muodostunut aivan omanlaisiaan oman tiensä kulkijoita. Esimerkiksi suomenruotsalainen modernisti Edith Södermalm esitellään espoolaiseksi ryhmäliikuntaohjaajaksi, yritysvalmentajaksi ja runoilijaksi, jonka tuotantoon kuuluu esimerkiksi teos Sinä olet viallinen pääjärjestelmäkäyttäjä.

Esikuvansa Holma on huolella lukenut, se on selvää. Teos tarjoaakin oivalluksen hetkiä runsaassa intertekstuaalisuudessaan, vaikka hellin ottein Holma ei parodioitaan rakennakaan. Pakko myöntää, että lukiessa tulee välillä miettineeksi, mennäänkö joillakin kohdin riman ylitse vai alitse. Varmasti mennään sekä ylitse että alitse, mutta niin hersyvää runoilua teos tarjoaa, että antaa mennä vain - tosin aivan herkimmille runon ystäville en uskalla Kauheimpia runoja mennä suosittelemaan, sillä aika härskiä meno tuppaa olemaan. Toisaalta sieltä alta kyllä löytyy myös oivallettavaa ja havaintoja nykymaailmasta.

Erikseen pitää mainita Elina Warstan kuvitusta. Kansissa yhdistyvät perinteinen runomaailma ja härskiys - aivan kuten kirjan runoissakin.

Reino Leinon runonlausuntaa löytyy täältä. Kauheimpiin runoihin ovat perehtyneet myös Kirjakko ruispellossa, Kirsin Book Club ja Kannesta kanteen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä mahtava! Ymmärrän etteivät kaikki tähän syty, sillä tämä ehkä vaatii sellaisen vähän nyrjähtäneen huumorin, sellaisen ihmisen joka yleensäkin tykkää Holmasta ja sen tyyppisestä huumorista. Minulle kolahti ja kovaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ymmärrettävää, että kaikkiin kirja ei vetoa, eikä tietenkään tarvitsekaan. :)

      Poista
  2. Tämä täytyy kyllä lukea! :) En tosin häpeäkseni ole perehtynyt noiden runoilijaesikuvien tuotantoon kovin perusteellisesti, joten ehkä en saa tästä aivan kaikkea irti, mutta kuulostaa silti lukemisen arvoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan eniten saa irti, jos esikuvia tuntee, mutta kyllä tästä hauskuutta saa irti muutenkin. :)

      Poista
  3. Alkoi kiinnostaa. Luen runoja aika harvoin, mutta pitää laittaa korvan taakse. Tämmöinen "häiriintynyt" runoilu voisikin toimia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että monen kohdalla tämä voisi toimia hyvänä "porttina" runouteen, jos ei muuten juuri tule runoja luettua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat