Siirry pääsisältöön

Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in

Ella, paljain päin ja pitkässä villatakissa. Hän näyttää siltä kuin olisi pistäytynyt ulos ohimennen, käväissyt vain hakemassa kahvia lähimmältä kioskilta, hänen toisessa kädessään on kahvimuki, nyt tosin tyhjä, hänhän joi kahvinsa ajat sitten. Hänen virttyneen villatakkinsa taskut ovat venyneet kivinäytteiden painosta. Kivillä uskotaan olevan voimia.  Niitä kerätään varta vasten, kuljetetaan mukana. Ella ei usko kiviin, hän tutkii niitä, vedessä kelluvia vaahtomaisia hohkakiviä Islannin yliopiston geotieteiden laitoksella. Ovatko kivet hoitavia? Mikä tahansa maailmassa auttaa, jos tarvitsee apua. Jos osaa ottaa avun vastaan.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in
Siltala 2022
kansi Jenni Saari
200 sivua
äänikirjan lukija Hannamaija Nikander
kesto 4 t 39 min

Ella on rakentanut elämänsä Islantiin. Hän työskentelee geologina, tutkii kiviä. Arkea tulee sekoittamaan sisarentytär Vala vauvoineen. Valalla on yltiöpäinen hanke: hän haluaa perustaa Islantiin drive-in-teatterin. Ellen mielestä idea on päätön mutta toisaalta Vala on tottunut saamaan tahtonsa lävitse.

Ellan elämä tuntuu olevan jonkinlaisessa taitekohdassa. Isä on hiljattain kuollut, suhde Kjartanin kanssa on päättynyt eroon. Ella on jollain tapaa jämähtänyt saarelle, siellähän hänen kivensä ovat, ja samalla hänen äitinsä vaatii häntä olemaan lähempänä, edes matkustamaan synnyinmaahan, eikä menneisyys jätä häntä rauhaan. On tehtävä jonkinlaista tiliä kaiken kanssa, mietittävä mitä haluaa.

Ja kaiken keskellä ovat kivet. Karu saarivaltio muodostaa miljöön, jossa kivet ovat luonteva osa tarinaa. Ne nousevat hienosti ja monin tavoin esille pitkin kertomusta. Ne ovat osa elämää niin kuin rakkaus ja kuolemakin.

Nautin Drive-in-romaanin äärellä monesta asiasta. Miljöö on ihastuttava, Ellan henkilöhahmo kiehtova. Ennen kaikkea ihastelen kieltä, joka on kaunista ja runollista. Vihreäkantinen romaani jää mukavasti mieleen.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt.

Kommentit

  1. Minulla on jäänyt tämä kesken, vaikka pidin alusta tosi paljon. Täytyy ryhdistäytyä ja lukea loppuun, sillä kivet "päähenkilönä" kiinnostaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä paljon! Kivet ovat hieno elementti ja erityisen hienosti ne tuntuvat sopivan kirjan miljööseen, joka sekin kiehtoo.

      Poista
  2. Minua ei Islanti sen ihmeemmin kiehdo, mutta lainasin kirjan bloggaajien kehujen perusteella ja koska Huotarisen nuortenkirja Valoa valoa valoa on tosi hyvä. :) Vielä en ole ehtinyt aloittaa mutta jospa pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pääsin viime syksynä käymään Islannissa, ja ehkä melko tuoreiden matkamuistojen vuoksi tämän kirjan miljöö kiehtoi erityisesti. Mutta kyllä tähän kannattaa tarttua, vaikkei Islanti niin kiinnostaisikaan. Valoa valoa valoa on minulla muuten edelleen lukematta, kiitos muistutuksesta :)

      Poista
  3. Tämä on niitä viimevuotisia jotka pitäisi ehdottomasti saada vielä luureihin!

    VastaaPoista
  4. Drive-in on mielestäni niitä romaaneja, joiden vahvan tunnelman muistaa vielä sittenkin kun itse tarina on jo unohtunut. Vaikea oikeastaan sanoa, mistä se tunnelman vahvuus syntyy, mutta sellainen tämä teos on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä samaa mieltä. Osa tunnelman vahvuudesta voinee selittyä miljööllä, joka on kiehtova ja jota on hyödynnetty taidokkaasti. Mutta on tässä jotain muutakin.

      Poista
  5. Islanti tapahtumapaikkana on suosittu, ja mikä ettei, kyllä saaressa riittää viehätystä ja eksotiikkaa. Kirjailija taitaa itsekin asus siellä, ainakin osittain. En vakuuttunut niin paljon, että lisäisin kirjan lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä hienosti näkyy se, että kirjailija tuntee miljöön.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.