Siirry pääsisältöön

Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Tänä kesänä rauhallisten paikkojen löytäminen luonnosta vaatii laskelmointia, sillä koronapandemian seurauksena ihmisiä liikkuu metsissä ja kansallispuistoissa ennätysmäärä. Sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia, joissa Oulangan kansallispuiston Karhunkierroksen riippusillalle kulkee pitkä jono. Kuva hämmentää, sillä suomalaiset eivät ole tottuneet jonottamaan, saati sitten jonottamaan luonnossa.

Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla
Like 2021
250 sivua
äänikirjan lukija Anna Paavilainen
kesto 4 t 17 min

Jenni Räinän tietoteos Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla vie lukijan erämaahan. Se myös herättää tiettömien taipaleiden kaipuun ja saa miettimään, miltä näyttää pohjoisessa Suomessa silloin, kun on syksy, ja miltä tuntuu, kun ympärillä on avaruutta ja rauhaa.

Räinä avaa kirjassaan sitä, miten naiset ovat näkyneet luonnossa kulkijoina – tai jääneet näkymättömiin. On kiehtovaa havaita, miten vaeltaminen ja eräretket on perinteisesti nähty kovin miehisenä alueena, vaikka historian perusteella se ei liene kovin perusteltu näkemys. Naiset ovat kyllä metsissä kulkeneet ja kulkevat edelleen, sen Räinä kirjassaan osoittaa.

Pidän paljon siitä, miten kauniisti Jenni Räinä aihettaan käsittelee. Hän yhdistelee faktoja ja omia havaintojaan saumattomasti haastattelemiensa naisten kokemuksiin: kirjaan on sisällytetty tarinoita Räinän luontoretkistä yhdeksän eri naisen kanssa. Keskiössä on tietenkin se, minkälainen kunkin luontosuhde on ja mitä kukin luonnosta hakee. Kiinnostavaa on pohtia esimerkiksi sitä, mitä varjopuolia sosiaalisessa mediassa virtaavilla luontokuvilla voi olla ja miten moninaisia hyödyllisiä vaikutuksia luonnossa liikkumisella voi olla.

On selvää, että luonnosta ei voi puhua tuomatta esille ilmastonmuutoksen uhkaa. Räinä puolustaa kirjassaan luonnon monimuotoisuutta ja muistuttaa siitä, miten tärkeää on pitää huolta siitä, että luonnossa samoileminen on mahdollista myös tulevaisuudessa. Räinä ei kuitenkaan saarnaa vaan tarkastelee aihetta maltillisesti.

Painetussa kirjassa on Teija Soinin kuvia, joista äänikirjan kuuntelija jää tietenkin paitsi. Onneksi niitä on mahdollista katsella e-kirjan sivuilta myös.

Tällä postauksella osallistun kirjablogien naistenviikkoon, jota emännöi Tuija.

Kommentit

  1. Kiinnostava kirja, josta en ollut kuullut aiemmin mitään. Tässä onkin hieman erilaista naisnäkökulmaa. Itse en kyllä ole mieltänyt luonnossa kulkemista tai erähommia mitenkään erityisen miehisiksi jutuiksi, mutta enpä toisaalta ole ns. luontoihminen, ainakaan sillä lailla että harrastaisin retkeilyä tms. Kirja kiinnostaa silti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa pohditaan kiinnostavasti sitä, miten naiset ovat hirveän vähän esillä esimerkiksi eräkirjallisuudessa. Ja nykyään on kuitenkin niin, että enemmistö retkeilijöistä on naisia. Tämä on minusta kiinnostavaa. Ja retkeily kiinnostaa kyllä. :)

      Poista
  2. Olen kuunnellut tämän hienon luontoa rakastavista naisista kertovan kirjan. Pitääkin kurkistella e-kirjasta kuvia, sillä harmittelin, että jäin niistä paitsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hieno. Aion palata kuvien pariin vielä paremmalla ajalla. Painetussa versiossa ne taitavat päästä parhaiten oikeuksiinsa.

      Poista
  3. Olen alkanut pitää tietokirjoista, joissa kirjoittaja on ajatuksineen avoimesti läsnä. Esittelemäsi teos vaikuttaa juuri sellaiselta.

    Kiitos osallistumisestasi naistenviikkohaasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista tässä kyllä on, samoin tilaa haastateltavien ajatuksille. Hyvä kokonaisuus.
      Kiitos naistenviikkohaasteen emännöimisestä tänäkin kesänä!

      Poista
  4. Tämän kirjan lukeminen toi todella hyvän olon. Ja kaipuun metsään!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii