Siirry pääsisältöön

Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Tänä kesänä rauhallisten paikkojen löytäminen luonnosta vaatii laskelmointia, sillä koronapandemian seurauksena ihmisiä liikkuu metsissä ja kansallispuistoissa ennätysmäärä. Sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia, joissa Oulangan kansallispuiston Karhunkierroksen riippusillalle kulkee pitkä jono. Kuva hämmentää, sillä suomalaiset eivät ole tottuneet jonottamaan, saati sitten jonottamaan luonnossa.

Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla
Like 2021
250 sivua
äänikirjan lukija Anna Paavilainen
kesto 4 t 17 min

Jenni Räinän tietoteos Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla vie lukijan erämaahan. Se myös herättää tiettömien taipaleiden kaipuun ja saa miettimään, miltä näyttää pohjoisessa Suomessa silloin, kun on syksy, ja miltä tuntuu, kun ympärillä on avaruutta ja rauhaa.

Räinä avaa kirjassaan sitä, miten naiset ovat näkyneet luonnossa kulkijoina – tai jääneet näkymättömiin. On kiehtovaa havaita, miten vaeltaminen ja eräretket on perinteisesti nähty kovin miehisenä alueena, vaikka historian perusteella se ei liene kovin perusteltu näkemys. Naiset ovat kyllä metsissä kulkeneet ja kulkevat edelleen, sen Räinä kirjassaan osoittaa.

Pidän paljon siitä, miten kauniisti Jenni Räinä aihettaan käsittelee. Hän yhdistelee faktoja ja omia havaintojaan saumattomasti haastattelemiensa naisten kokemuksiin: kirjaan on sisällytetty tarinoita Räinän luontoretkistä yhdeksän eri naisen kanssa. Keskiössä on tietenkin se, minkälainen kunkin luontosuhde on ja mitä kukin luonnosta hakee. Kiinnostavaa on pohtia esimerkiksi sitä, mitä varjopuolia sosiaalisessa mediassa virtaavilla luontokuvilla voi olla ja miten moninaisia hyödyllisiä vaikutuksia luonnossa liikkumisella voi olla.

On selvää, että luonnosta ei voi puhua tuomatta esille ilmastonmuutoksen uhkaa. Räinä puolustaa kirjassaan luonnon monimuotoisuutta ja muistuttaa siitä, miten tärkeää on pitää huolta siitä, että luonnossa samoileminen on mahdollista myös tulevaisuudessa. Räinä ei kuitenkaan saarnaa vaan tarkastelee aihetta maltillisesti.

Painetussa kirjassa on Teija Soinin kuvia, joista äänikirjan kuuntelija jää tietenkin paitsi. Onneksi niitä on mahdollista katsella e-kirjan sivuilta myös.

Tällä postauksella osallistun kirjablogien naistenviikkoon, jota emännöi Tuija.

Kommentit

  1. Kiinnostava kirja, josta en ollut kuullut aiemmin mitään. Tässä onkin hieman erilaista naisnäkökulmaa. Itse en kyllä ole mieltänyt luonnossa kulkemista tai erähommia mitenkään erityisen miehisiksi jutuiksi, mutta enpä toisaalta ole ns. luontoihminen, ainakaan sillä lailla että harrastaisin retkeilyä tms. Kirja kiinnostaa silti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa pohditaan kiinnostavasti sitä, miten naiset ovat hirveän vähän esillä esimerkiksi eräkirjallisuudessa. Ja nykyään on kuitenkin niin, että enemmistö retkeilijöistä on naisia. Tämä on minusta kiinnostavaa. Ja retkeily kiinnostaa kyllä. :)

      Poista
  2. Olen kuunnellut tämän hienon luontoa rakastavista naisista kertovan kirjan. Pitääkin kurkistella e-kirjasta kuvia, sillä harmittelin, että jäin niistä paitsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hieno. Aion palata kuvien pariin vielä paremmalla ajalla. Painetussa versiossa ne taitavat päästä parhaiten oikeuksiinsa.

      Poista
  3. Olen alkanut pitää tietokirjoista, joissa kirjoittaja on ajatuksineen avoimesti läsnä. Esittelemäsi teos vaikuttaa juuri sellaiselta.

    Kiitos osallistumisestasi naistenviikkohaasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista tässä kyllä on, samoin tilaa haastateltavien ajatuksille. Hyvä kokonaisuus.
      Kiitos naistenviikkohaasteen emännöimisestä tänäkin kesänä!

      Poista
  4. Tämän kirjan lukeminen toi todella hyvän olon. Ja kaipuun metsään!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o