Siirry pääsisältöön

Sally Salminen: Katrina (klassikkohaaste)

Viljankorjuuaika alkoi heti heinänteon jälkeen. Ei mitään lepoa Katrinalle. Hänen oli mentävä pellolle särkevin käsivarsin painava viikate käsissään. Nordkvistilla oli tänä kesänä yksi mies liian vähän, ja kun kukaan piioista ei osannut käyttää viikatetta, joutui se työ Bedalle. Mutta Katrinan oli mahdotonta välinpitämättömänä katsella, kuinka vanhan naisen kankea selkä taipui viikatteen yllä samalla kun kuumetäplät värittivät terävät poskipäät, ja yskä pakotti hänet pysähtymään ja sylkemään verta. Hän otti Bedalta viikatteen ja antoi tämän hoitaa helpompaa työtä, viljan keräämistä ja sitomista. Mutta sisimmässään hän itki, kun hän ajatteli, mitä hänen syntymättömästä lapsestaan tulisi.

Sally Salminen: Katrina
Teos 2018
alkuteos Katrina 1936
suomentanut Juha Hurme
kansi Jussi Karjalainen
448 sivua

Tällä kertaa klassikkohaasteen lukuvalinta tuotti päänvaivaa. En oikein keksinyt, mitä haluaisin lukea, ja valinta venyi ja venyi. Lopulta kävi niin, että klassikko valitsi minut: kirjaston esittelyhyllyssä komeili Katrina, joka suorastaan hyppäsi kirjakoriini ja lähti mukaani.

Sally Salmisen (1906–1976) romaani Katrina on julkaistu alun perin vuonna 1936. Se oli jo päätyä unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kunnes se nostettiin esille Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa vuoden 1936 kirjaksi. Kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen ylisti erityisesti Katrinaa ja Puttosen luotsaaman verkkolukupiirin koontia löytyy täältä.

Kirjojen Suomi -projektin jälkeen Teos julkaisi Sally Salmisen romaanista uuden suomennoksen. Juha Hurmeen käännös on löytänyt lukijoiden käsiin, ja siihen on ehdottomasti syytäkin. Katrina ansaitsee tulla luetuksi yhä uudelleen, niin hieno romaani se on.

Romaanin nimihenkilö Katrina päätyy nuorena naisena Ahvenanmaalle tavattuaan kotiseudullaan Pohjois-Pohjanmaalla Johanin, sinisilmäisen ja vaaleatukkaisen merimiehen. Pahaksi onneksi miehellä on taipumus muunnella totuutta, ja niinpä Katrina suostuu hyvässä uskossa miehen morsiameksi luullen pääsevänsä asumaan kaunista taloa Ahvenanmaan saaristossa. Erityisesti Katrina viehättyy ajatuksesta, että talon pihalla kasvaa omenapuita.

Totuus on kuitenkin kovin toisenlainen. Ei ole kaunista taloa vaan harmaa torppa, omenapuista puhumattakaan. Johan ei ole varakas vaan hyvinkin köyhä, eikä Katrina pääse emännöimään omaa taloutta vaan joutuu tekemään toden teolla töitä saadakseen leipää pöytäänsä. Tärkeintä on olla terve ja kyetä työhön, sillä työ on ainoa keino saada ruokaa ja pysyä kiinni elämässä. Armopaloihin Katrina ei halua suostua, eikä ylpeys anna periksi kääntyä omien vanhempien puoleen, koska samalla pitäisi tunnustaa oma tappio ja epäonnistuminen.

Ehkä ylpeys on yhtä aikaa Katrinan heikkous ja vahvuus. Tulee hetkiä, jolloin hänen on pakko nöyrtyä, mutta toisaalta vahva luonne varmasti myös kannattelee häntä elämän karikoissa. Huoleton elämä Pohjanmaalla vaihtuu huoliin ja äärimmäiseen köyhyyteen karussa saaristossa. Moni varmasti uupuisi moisen edessä, mutta Katrina jaksaa huolehtia kasvavasta perheestään ja rakastaa kaikesta huolimatta puolisoaan, joka voisi olla huonompikin.

Katrinan ja Johanin pieni kotitalo kalliolla on harmaa ja köyhä, kylän köyhimpiä. Luokkajako yhteisössä on selvä: kapteenit perheineen elävät hienoissa puitteissa ja määräävät, miten torpparit ja näiden puolisot aikansa käyttävät. Köyhillä on määräysvaltaa omaan elämäänsä hyvin vähän: sinne mennään, minne käsketään. Ja usein käsketään. Raastavaa on esimerkiksi se, miten pian esikoisensa syntymän jälkeen Katrina määrätään taas töihin.

Ajat ovat muuttuneet Katrinan ajoista kovasti, ja hyvä niin. Jonkinlaista muutosta on nähtävissä ja Katrinan elämän aikana: köyhän torpan lapset voivat päästä kouluun ja elämässä vanhempiaan pidemmälle. Kritiikki epätasa-arvoa kohtaan on perusteltua ja selvää, ja köyhän torppariperheen vuosikymmeniä seuratessa lukija tuntee karvaasti sen, miten raakaa heikko-osaisten elämä on aikanaan ollut.

Katrina on tarkkanäköinen ja hyvin etenevä romaani, joka vie mukanaan. Välillä vuodet vierivät ohitse nopeasti, välillä pysähdytään merkityksellisiin hetkiin, ja kokonaisuus on tasapainoinen ja vaikuttava. Ajoittain huomaan liikuttuvani, ajoittain tuskastun siihen, miten Katrinaa kohdellaan. Kylmäksi romaani ei siis lukijaansa jätä.

Ihailen sitä, miten hyvin Katrinan hahmo on romaaniin rakennettu. Hänestä muotoutuu elävä ihminen, jonka elämäntarinaa seuraa sydän syrjällään. Yksittäinen henkilö kietoutuu osaksi ympäröivää yhteiskuntaa vaikuttavalla ja sydämeen käyvällä tavalla.

Katrinan luettuani olen iloinen siitä, että se ei päässyt unohtumaan vaan sai uuden elämän. Sally Salmisen teos on klassikko, jonka lukeminen oli elämys. Kaihoisasti se muistuttaa, että lopulta jokaisen tehtävä on elää ja lopulta kuolla riippumatta siitä, miten vaurasta tai köyhää elämä on.

Oliko elämä kärsimisen arvoista, kun kaikki katosi tällä tavoin kuin kaste auringonpaisteessa, niin että mitään ei jäänyt jäljelle?

 Logo: Niina T. 

Katrinasta muualla: Elämä on ihanaaKirsin Book ClubTuijata ja Annelin kirjoissa.


Kommentit

  1. Olen ihan samaa mieltä sävykkäästä henkilökuvauksesta ja siitä, että uusi suomennos pitää klassikon elossa.

    On tämä kiva haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiva haaste, kun innostaa tarttumaan tällaisiin helmiin <3

      Poista
  2. Koskettava tarina ja elävät henkilöt - tosiaan kirja ansaitsi uuden tulemisen ja näkyvyyden.

    VastaaPoista
  3. Luin joskus nuorena vanhan suomennoksen ja Hurmeen suomennoksen ilmestyttyä myös sen. Molemmat lukukerrat tekivät vaikutuksen lähes kyyneliin saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minut tämä sai kyyneliin! Hurmeen suomennoksen kohdalla jäin miettimään joitakin sananvalintoja, ja olisikin kiintoisaa joskus lukea ensimmäinen suomennos myös.

      Poista
  4. On todella hienoa, että tämä kirja on saanut viime vuosina aivan uutta huomiota, kun se on löydetty uudelleen. En ollut itse sitä aiemmin ko. kirjasta tai kirjailijasta kuullutkaan, mutta kyllä minäkin tämän varmaan jossain vaiheessa luen... kuulostaa tosi koskettavalta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ollut Salmisesta kuullut mitään ennen Kirjojen Suomi -projektia. Hienoa, että hän on noussut uudelleen esille.

      Poista
  5. Todella hienoa, että vanha kirja on saanut renessanssin! Tämän voisi joskus lukea.

    VastaaPoista
  6. Minäkin kuulin tästä kirjasta ensimmäisen kerran juuri tuon Ylen kirjojen Suomi -hankkeen tiimoilta. Silloin kiinnostus heräsi, mutta kirja painui jonnekin mieleni unholaan. Todella hyvään saumaan kirja tuli taas esille, sillä syntyi pakottava tarve se lukea ja nyt se oikeasti varmaan onnistuukin, kun olen pian tulossa Suomeen. Eli lukulistalle oitis tämä!

    Muutenkin minulla on nyt kausi, kun mieli halajaa sellaista kirjallisuutta, joka sijoittuu aikaan ennen sen kummempia vekottimia (älypuhelimet jne.). Nytkin minulla on luvussa 1919-luvulle sijoittuva kirja eli ei liian modernia menoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan: välillä tuntuu virkistävältä seurata elämänmenoa ilman kaiken maailman härpäkkeitä :) Katrinassa on ihanaa ja samalla surullistakin menneen ajan tunnelmaa. Paljon on onneksi menty niistä ajoista eteenpäin, mutta hyvä on muistuttaa mieleen, minkälaista elämä on reilut sata vuotta sitten ollut.

      Poista
  7. Tämä on ihana ja vaikuttava kirja. Lukupinossa minulla odottaa Ulrika Gustafssonin teos Valoisa kaupunkini : Sally Salminen, elämä ja teokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Gustafssonin teos ampaisee heti lukulistalleni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat