Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka

Hän vajosi kasaan kuin puhjennut kumipallo. Huono vertaus. Hän vajosi kasaan. Ei sanonut enää mitään. Vain ulisi. Hänestä ei tullut verta, mikä tuntui kummalliselta. Mutta veitsi oli veressä. 

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka
Otava 2021
224 sivua

Anna-Leena Härkösen romaanin Rikospaikka päähenkilö on Irina, armeijaikäisen Tatun äiti ja sinkku. Irina on myös rikollinen: epilogimaisessa aloitusluvussa Irina istuu lukitun sellin laverilla. Hän on iskenyt puukolla ystävättärensä puolisoa ja odottaa yksinäisyydessä seurauksia.

Aloituksesta siirrytään siihen, mitä tapahtui aiemmin. Olennainen kysymys toki on, miksi Irina tarttui puukkoon tarkoituksenaan haavoittaa toista ihmistä. Mutta oliko teko tarkoituksellinen? Vai ehkä vahinko? Mitä rikoksesta seuraa? Entä saako lukija vastauksia kysymyksiinsä?

Rikospaikka on jotenkin hämmentävä romaani. Se on jossain määrin luotaantyöntävä: kukaan romaanin henkilöistä ei varsinaisesti herätä sympatiaa, ei varsinkaan Irina itse. Irinalle ja hänen ystävilleen tuntuu olevan tärkeää se, miltä näyttää, ja Irinan sivaltavat ajatukset kanssakulkijoista ovat paikoin aika hätkähdyttäviä. Pitkäaikaiset ystävyyssuhteet eivät oikein lämmitä nekään, sillä Irina kokee ajautuvansa kerta toisensa jälkeen tukihenkilöksi tilanteissa, joissa ei tahtoisi olla. Hänen neuvonsa ovat lopulta suorastaan yksioikoisia ja jyrkkiä.

Toisaalta kerronta on kyllä tuttua Härköstä. Lyhyet virkkeet ja iskevä dialogi toimivat; huumori on kirpeää, paikoin kovinkin mustaa. Romaani ottaa kärkevästi kantaa nykyhetken ilmiöihin, eivätkä kannanotot aina ole siloiteltuja. Ei ehkä tarvitsekaan olla? Syvälle ei oikein minkään teeman käsittelyssä mennä, mutta kepeää ja helposti etenevää kesälukemista kaipaavalle Rikospaikka lienee ihan kelpo vaihtoehto.

Härkösen romaanista muualla: Kirjakaapin avain, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Kaksi sivullista.

Helmet 2021: 23. Kirja, jota luet ulkona.

Kommentit

  1. Tämä on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton. Itse olen pitänyt tosi paljon niistä Härkösen kirjoista, jotka olen tähän mennessä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin samaa. Minäkin olen pitänyt Härkösen aiemmista teoksista mutta tästä jäi vähän laimea olo.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii