Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Järjettömiä asioita

Mutta silti kaikki tapahtunut pyörii joskus mielessäni ja pohdin, olenko sittenkin syyllistynyt virheeseen. Ja usein kun ajattelen näitä asioita ja tuota tyttöä, joka joutui väistymään tieltäni, sekä omaa tilannettani, sitä miten paljon lopulta voisin olla mieheni kanssa, koska haluaisinhan asua myös kotimaassani ja jatkaa työtäni taiteen parissa, alkaa omatuntoni kolkuttaa, ehkä siitä syystä että ymmärrän ratkaisuni olevan jollakin tapaa huono, että siinä on jotakin hyvin järjetöntä. Mutta en voi tälle kaikelle mitään, ja se johtuu siitä, että näillä asioilla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä.

Saara Turunen: Järjettömiä asioita
Tammi 2021
äänikirjan lukija Krista Kosonen
kesto 10 t 37 min


Saara Turunen on vähitellen noussut niiden kirjailijoiden joukkoon, joiden kirjat kipuavat aina lukulistalle. Lukulistalle kiipesi myös Järjettömiä asioita (Tammi 2021), jonka päähenkilö on Saara Turuselta vaikuttava nainen. Nainen matkaa opiskelemaan Barcelonaan, kohtaa miehen ja rakastuu. Seuraa elämää kahdessa maassa, kahdessa kulttuurissa, ja tasapainoilua sen suhteen, mitä haluaa ja voi olla, mitä haluaa ja voi tehdä. 


Tarinassa tapahtuu kyllä, paljonkin, mutta jostain syystä tapahtumat eivät jää päällimmäiseksi mieleen. Ennemminkin mieleen jäävät pienet ja samalla hämmentävällä tavalla kuitenkin suuret asiat: sattumukset ja yksityiskohdat, joita kuvataan tarkkanäköisesti ja malttaen pysähtyä hetkiin. Kerronnassa on lakonisuutta, jossa on jotain hyvin viehättävää. Mieleen jää vahvana päähenkilön mietteliäs katse. 


Jokin Järjettömissä asioissa resonoi voimakkaasti. Vaikka minäkertojan elämäntilanne on monin tavoin erilainen kuin omani, on hänen ajatuksissaan jotain hyvin tunnistettavaa ja samaistuttavaa. Kukapa ei olisi puntaroinut tunteitaan ja valintojaan elämänsä varrella?


Kuunnellessani romaania halusin ryhtyä dialogiin kertojan kanssa, ja koska dialogi olisi käynyt kovin yksipuoliseksi, ajauduin ajatusteni vietäväksi.  Huomasin ajattelevani tarinaa myös silloin, kun en ollut sen äärellä, ja pari kertaa olin puhua kirjan tapahtumista aivan kuin ne olisivat olleet todellisia. Kuka tietää, paljonko tarinassa on totuutta mukana, mutta sen tiedän varmasti, että Saara Turunen on entistä vankemmin niiden kirjailijoiden joukossa, joiden uusia teoksia odotan innolla. Joko saa alkaa odottaa seuraavaa?

Kommentit

  1. Turusen tyylissä (ja ajatuksissa) on kyllä jotain hyvin tenhoavaa. Itse olen lukenut vain Sivuhenkilön, josta pidin kovasti ja kuitenkaan en osaa esim. eritellä, mikä siinä kolahti. Tämäkin kiinnostaa kovasti ja vaikuttaa siltä, että niitä kiintoisia ajatuksia on tässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Hämmentävää, miten vaikea on analysoida, mikä Turusen tyylissä viehättää. Varmasti ainakin se, miten kiintoisia ajatuksia kirjoissa on ja miten ne houkuttavat päänsisäiseen dialogiin.

      Poista
  2. Tämän haluan ehdottomasti lukea. Turunen on minulle uusi tuttavuus, en ole vielä lukenut häneltä mitään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat