Siirry pääsisältöön

Deborah Levy: Mitä en halua tietää

En ollut vieläkään vastannut kiinalaiskauppiaan kysymykseen. "Olet kirjailija, etkö olekin?" Tuona keväänä, jolloin eläminen oli hyvin vaikeaa enkä yksinkertaisesti kyennyt näkemään tietä eteenpäin, oli mahdotonta sanoa kyllä, tai hmmm, tai edes nyökätä. Ajatukseni kai nolostuttivat minua.

Deborah Levy: Mitä en halua tietää – 
Vastauksena George Orwellin vuonna 1946
julkaistuun esseeseen "Miksi kirjoitan?"
S&S 2021
alkuteos Things I don't Want to Know 2013
suomentanut Pauliina Vanhatalo
125 sivua

Mitä en halua tietää on Deborah Levyn omaelämäkerrallisen trilogian avausosa, joka saa innolla odottamaan jatkoa. Onneksi sitä on luvassa pian, sillä Pauliina Vanhatalon suomentama kakkososa Elämisen hinta ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.

Tässä trilogian ensimmäisessä osassa on neljä lukua: Poliittiset tarkoitusperät, Historiallinen käyttövoima, Raaka egoismi ja Esteettinen into. Ensimmäinen on ikään kuin johdanto sille, mitä tuleman pitää. Kirjailija huomaa olevansa jonkinlaisessa käännekohdassa, jossa jonkin oli pakko muuttua, ja jokseenkin sattumanvaraisesti hän päätyy matkustamaan Mallorcalle. Palmassa keskustelu kiinalaisen kauppiaan kanssa sysää liikkeelle kertomuksen elämäntarinasta, ja siitä kaikesta mutta myös muusta Levy kirjassaan lukijoilleen kertoo.

Historiallinen käyttövoima vie 1960-luvun Etelä-Afrikkaan, missä Deborah Levy vietti lapsuuttaan. Apartheid-aika vie isän perheensä luota vuoksi pois ja Deborah puolestaan päätyy vaikeuksien vuoksi kummitätinsä luokse Durbaniin. Nuori tyttö on hiljainen tarkkailija, joka usein jää sivuun mutta alkaa vähitellen löytää omaa ääntään. Kummitädin tytär Melissa rohkaisee kotiinsa muuttanutta, varautunutta lasta puhumaan, ja on ratkaisevassa asemassa muistuttaessaan tulevaa kirjailijaa siitä, että maailman ei pidä antaa nujertaa. Ja samalla on kysymys siitä, mistä haluaa puhua ääneen ja mitä haluaa muistaa. 

En halunnut tietää muita Etelä-Afrikan muistojani. Kun saavuin Isoon-Britanniaan, halusin luoda uusia muistoja.

Raaka egoismi sijoittuu 1970-luvun Englantiin. Deborah Levy on tyytymätön elämäänsä ja haaveilee muusta, haluaisi olla kirjoittaja mutta tuntee, että ympäristö ei ole kovin suopea hänen haaveilleen. Ylipäätään suhde ympäristöön on haastava: Mitä on olla englantilainen, kun on saapunut maahan muualta? Onko oleminen Isossa-Britanniassa väliaikaista vai pysyvää? Missä juuret ovat?

Viimeisessä luvussa palataan kehyskertomuksen äärelle, istutaan jälleen samassa pöydässä kiinalaiskauppiaan kanssa. Esteettinen into on hieno, oivaltava päätös. Se muistuttaa oman äänen löytämisen tärkeydestä sekä muistojen ja menneisyyden merkityksestä.

Mitä en halua tietää on ilmava ja samaan aikaan mietteliäs. Ihastelen sitä, miten sinänsä fragmentaarisista hetkistä syntyy kokonaisuus, joka kiehtoo ja pitää otteessaan. Ajoittain unohdan lukevani omaelämäkerrallista tekstiä, luulen lukevani täysin fiktiivistä tekstiä. Eikä se ole moite, päinvastoin: Mitä en halua tietää on upea muistelmateos.

Deborah Levyn teoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Tuija, Omppu ja Leena. Suosittelen myös Kirjalliset ystävät -podcastia, jonka toukokuisessa jaksossa vieraana on Deborah Levy. 

Helmet 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii