Siirry pääsisältöön

Johanna Laitila: Synty

Äänet seinän takana tihenivät paksuksi sakaksi, korvassani leijuvaksi sähköiseksi pölyksi. Kuulin, kuinka lusikka kilisi lautasta vasten, selkä suoristui rutisten, haukotus karkasi nielusta makean ynähdyksen saattelemana, niin vapaasti ja väkivaltaisesti kuin vain silloin, kun ihminen on aivan yksin, uskoo ettei kukaan kuule. Haukotus tarttui seinän läpi minuun, se lähti palleasta, nousi rintakehän kautta kurkkuun ja puhkesi nielusta suun limakalvoille. Minä yritin niellä haukotuksen, ja vedet nousivat silmiini. 

Johanna Laitila: Synty
Otava 2020
240 sivua
äänikirjan lukija Hanna Saari
kesto 7 t 57 min

Johanna Laitilan Lilium regale (Gummerus 2019) jäi mieleen omaäänisenä ja joukosta voimakkaasti erottuvana romaanina, jonka kirjoittajalta intouduin odottamaan innolla lisää – huolimatta siitä, että olen kuullut esikoiskirjailijan saattavan ahdistua itseensä kohdistuvista toisinkoisen odotuksista. 

Johanna Laitilan toisinkoista ei tarvinnut (onneksi) odottaa kauan, sillä nyt on ilmestynyt Synty. Ja odotukset se kyllä lunastaa: jälleen vahvan omaäänistä ja kirkkaasti erottuvaa kerrontaa, joka jää mieleen.

Romaani vie lukijansa 1910-luvun Helsinkiin. Yhteiskunnassa kuohuu, mutta Aleksanteri käpertyy asuntoonsa ja itseensä. Hän asuu Hakaniemessä ja työskentelee kääntäjänä, kun naapurihuoneistoon asettuu salaperäinen venäläismies. Koska Aleksanteri osaa venäjää, pyytää vieraan miehen vuokraisäntä Aleksanteria avuksi ja pitämään seuraa miehelle. 

Groteski, määrittelee kirjan esittely, ja sitä Synty tosiaan on. Ei kuitenkaan pelkästään groteski vaan myös lumoava, huomiota herättävällä tavalla kaunis. Johanna Laitila luo kieltä, joka vetoaa aisteihin ja on runsasta. Kieli ei kuitenkaan ajaudu liian koukeroiksi vaan hellii vastaanottajaansa. 

Synty on myös hämmentävä. Se on kiehtova kokonaisuus, jossa luonto on osa ihmistä ja ihminen eläimellinen. Fiktioon kietoutuu osa Suomen historiaa kiinnostavalla tavalla, ja kiehtova on myös kysymys sukupuolesta ja sukupuolisuudesta. 

Synty on niitä kirjoja, joille yksi lukukerta ei tunnu riittävän: kirjan päätyttyä haluaisi palata sen äärelle uudelleen, hetimiten. Synty on myös niitä kirjoja, joita olisi antoisaa tarkastella vaikkapa lukupiirissä. Ennen kaikkea se on romaani, jossa riittää pohdittavaa kaikessa mehevyydessään.

Kirjasta puhutaan myös ainakin Kirjavinkeissä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy