Siirry pääsisältöön

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari

Meri kohtaa niityn pikkuruisessa lahdenpoukamassa, joka on lähinnä mutka ruohomatossa ja johon mahtuu vetämään maihin jollan, se on saaren turvallisin paikka. Pohja on kivinen. Mutta me huomasimme että pohjimmaisena oli aivan sileä kallio ja yritimme raivata sen vapaaksi. Heittelimme ja nostelimme ja kieritimme kiviä lännen puolelle ja pääsimme yhä lähemmäs upeaa kalliota. Mutta seuraavana keväänä oli meri tuonut kaiken takaisin entisille paikoilleen, jolloin teimme kaiken uudestaan toiseen suuntaan, ja tällä kertaa talvimyrskyt tulivat idästä ja kaikki oli taas ennallaan.

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
WSOY 1996
alkuteos Anteckningar från en ö
suomentanut Liisa Ryömä
103 sivua

Kesäajan ihastuttavaa lukemista oli Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän teos Haru, eräs saari. Pitkään olen kirjaa käsiini havitellut, mutta lähikirjastossa sitä ei ole ollut saatavilla. Kun somesta huomasin parin tuttavan päässeen tänä kesänä vierailemaan saarella, tein viimein seutuvarauksen ja sain kuin sainkin Harun luettavakseni.

Olin kuvitellut, että kirja sisältäisi valokuvia Janssonin ja Pietilän saaristoelämästä. Vaan eipä sisällä. Valokuvien sijaan sivuilta löytyy Tuulikki Pietilän maalauksia. Ja ne ovat ihastuttavia! Niin kuin on koko kirja: pohdintoja luonnon ja ihmisen suhteesta, arkista aherrusta, koomisia kömmähdyksiä. Siinä, miten Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä rakasta luotoaan ja rakennuttamaansa mökkiä katselevat, on jotain hyvin lempeää ja viehättävää.

Kirjan tunnelma on hyvin rauhoittava. Filosofinen tunnelma herättää ajatuksia ja saa pohtimaan elämänkulkua. Se saa myös kaipaamaan ajatuksissa omalle pienelle luodolle, jossa voi olla osa kaikkea ja sivussa kaikesta. Haru, eräs saari on rakastettava teos.

Tästä ihastuttavasta kirjasta muualla: P. S. Rakastan kirjoja, Hurja Hassu Lukija ja Kirjojen keskellä.

Haru, eräs saari on ilman muuta osa Kirjoja ulapalta -lukuhaastetta.

Tietokirjabingosta rastitan kohdan Saan kirjasta voimaa.



Kommentit

  1. Ihastuttava ja eheä teos kaikille meille meren sekä Janssonin & Pietilän ystäville.
    Teos, jonka lukemisesta jäi pitkäksi aikaa lämmin ja fundeeraileva olo:)

    VastaaPoista
  2. Minäkin luin tämän loppukesästä. Todella hieno kirja, ja hyvä valinta juuri tuohon bingoruutuun (minulla onkin ollut hieman vaikeutena, mihin tämän sijoittaisi...).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok