Inkeri katseli ympärilleen. Kaksi kuukautta sitten hän oli kuullut, että täällä jossain oli ollut sodan aikana vankileiri. Inkeri vilkaisi vielä valokuvaa. Tumppasi tupakan, katsoi ympärilleen ja piilotti kehyksen nopeasti kainaloonsa. Jos savannilla rauhanhetkiä oli vähän, muualla maailmassa niitä oli vielä vähemmän.
Kylläpä on vaikuttava teos tämä Petra Rautiaisen esikoisromaani Tuhkaan piirretty maa. Sen äärellä kylmää usein, ja vähintään yhtä usein tulee pohtineeksi, miten ajat ja aatteet ihmisyyteemme vaikuttavat. Kuinka kauhistuttavalta vaikuttaa nyt se ajatusmaailma, joka Rautiaisen romaanin ajassa, 1940-luvulla, vallitsee. Ja kuinka lähellä tuo ajatusmaailma lopulta kuitenkin on.
Tuhkaan piirretty maa vie Suomen Lappiin. Tapahtumien nykyhetki on 1940-luvun loppu, takaumin palataan muutama vuosi taaksepäin. Tapahtumat sijoittuvat Inariin ja Enontekiölle: ensin mainitussa paikassa ollaan natsien vankileirillä, jälkimmäisessä paikassa sodan ja väkivallan varjot ovat yhä läsnä.
1940-luvun alkua tarkastellaan Väinö Remeksen päiväkirjamerkintöjen kautta. Remes on vankileirin vartijana mutta kokee olevansa myöskin vartioitu, tarkan katseen alla. Kyseenalaistamatta mies toteuttaa kaltaistensa kanssa ihmisten erottelua ja omaksuu kylmän asenteen suhteessa vartioitaviin.
Eilisen kuormassa tulleissa oli paljon haavoittuneita tai muuten vammautuneita. Minä olin mukana tekemässä rotuselvitystä ja -kartoitusta. Kirjasin kaiken ylös. On se vaan outoa kuinka eri rodut erottaa jo kaukaa. Ei vain pelkästä näöstä, vaan jostain muusta. Olemuksesta. Kävelytyylistä. Osa teloitettiin saman tien takapihalla. Heitä emme merkinneet mihinkään.
Muutaman vuoden myöhemmässä ajassa valokeilaan asettuu Inkeri, toimittaja ja valokuvaaja, joka haluaa saada selville aviomiehensä kohtalon. Ennen pitkää käy ilmi, että kaikkea ei Inkerille kerrota. Mitä Inkerin vuokralainen, Olavi Heiskanen, salaa? Mikä hänen asemansa oli Inarin vankileirillä? Mitä hän tietää Inkerin puolisosta?
Tärkeää romaanissa on se, miten ihmisiä määritellään rodullistamisen nimissä ja miten vankeja vankileirillä kohdellaan. Olennaiseksi nousee saamelaisten kohtelu, joka on rumaa vielä sodan päätyttyäkin. Romaani osoittaa, miten julmasti voidaan kohdella ihmistä, jonka geneettinen perimä ei vastaa ihanteita.
Petra Rautiaisen romaani on vaikuttava. Se herättää runsaasti ajatuksia mutta vakuuttaa myös kerronnallaan: tummasävyinen tarina on taitavasti kirjoitettu ja henkilöt ovat moninaisia ja kiinnostavia. Ehkä äänikirjaa parempi formaatti olisi painettu kirja, sillä erityisesti alkuun tuntui haastavalta pysyä kartalla. Se ei kuitenkaan ole kirjan syytä vaan kuuntelijan haaste.
Tästä romaanista muualla: Jorman lukunurkka.
Tämä oli kiinnostava tarina. Bloggaus tulossa.
VastaaPoistaPitääpä käydä lukemassa bloggauksesi, kun se ilmestyy.
PoistaSain juuri luettua kirjan loppuun ja täytyy sanoa, että en ihan pysynyt mukana juonikuvioissa. Leirien kauhut oli hyvin kirjoitettu mutta kuvio Olavi - Koskela - Remes - Kaarlo ei pysynyt minulla hanskassa. Ehkä olin liian väsynyt sitä lukiessani, pitää varmaan lukea uudelleen.
VastaaPoistaMinulla oli myös vaikeuksia pysyä varsinkin alkuun perässä. Ajattelin, että ongelma oli äänikirjaformaatissa, koska aina ei ajatus pysynyt ihan mukana romaania kuunnellessa.
Poista