He halaavat ja miehen ruumis on lämmin paidan alla. Se voisi yhtä hyvin olla kylmä, Karo ajattelee. Karo olisi kävellyt ulos huoneesta eikä kukaan olisi ollut odottamassa. Olisi pitänyt kertoa Riston äidille: olimme onnettomuudessa, poikasi on kuollut. Soittaa seuraavaksi siskolle. Ehkä Karo olisi lähentynyt tämän kanssa, ehkä he olisivat tukeneet toisiaan. Hautajaisissa joku Riston lapsuudenystävä olisi romahtanut kaikkien järkytykseksi ja he olisivat yhdessä hoitaneet tilanteen ja korjanneet likaiset astiat pois.
Terhi Kokkosen esikoisromaani Rajamaa sijoittuu erikoiselle seudulle. Paluumatkalla Lapin-lomalta Karo ja Risto joutuvat onnettomuuteen ja päätyvät pysähtyneeseen paikkaan pysähtyneeseen tilaan odottamaan ja ihmettelemään. Mutta mitä? Kummallinen lomakylä on omituinen ja siellä tapahtuu omituisia asioita. Vai tapahtuuko Karon elämässä muutenkin omituisia asioita?
Lomakylässä olon aikana ja asioiden selviämistä odotellessa palataan menneeseen ja keritään vähä vähältä auki Karon ja Riston elämäntilannetta ja menneisyyttä. Selviää, että kaikki ei ole sitä, miltä menestyvä pariskunta ulospäin näyttää. Selviää, että suhteessa on varjoja, jotka saavat Karon epäilemään mielenterveyttään.
Lukijana mieleen jää kylmyys. Sitä on lumisessa maisemassa mutta myös henkilöissä – kiinnostavalla, mielikuvitusta kutkuttavalla tavalla. Mieleen jää myös hyvin kirjoitettu teksti; vakuuttava varmuus ilmaisussa; rohkeus jättää yksityiskohtia lukijan tulkittavaksi. Jotain hitusen syvempää kuitenkin jäin kaipaamaan: tuntuu, että paikoin tyydytään vain hipaisemaan jotain kiinnostavaa, josta haluaisin tietää enemmän.
Kyllä tämä onnistunut esikoinen silti on. Kutkuttava ja ajatuksia herättävä ilman muuta.
Terhi Kokkosen esikoisesta kirjoittavat myös ainakin Tuija Takala, Mai Laakso ja Helmi Kekkonen.
Henkilöt olivat suorastaan epämiellyttäviä, mutta olihan siellä taustallakin kaikenlaista sattunut. Tykkäsin Kokkosen kiukkuisesta tyylistä.
VastaaPoistaIhanasti määritelty: Kokkosen kiukkuinen tyyli. :) Henkilöt eivät tosiaan ole maailman miellyttävimpiä. Hyvä niin.
Poista