Siirry pääsisältöön

C. J. Tudor: Paluu pimeästä

Mietin edelleen, miksi oikein tulin takaisin. Kyllä, Arnhill on yksinäinen, puoliksi unohdettu piste kartalla. Mutta ulkomailla olisi ollut turvallisempaa. Tuhansien mailien päässä veloistani ja ihmisistä, jotka eivät suhtaudu myönteisesti, kun toinen joutuu tappion kierteeseen. Ainakaan siinä tapauksessa, jos hän ei pysty maksamaan.
C. J. Tudor: Paluu pimeästä
WSOY 2019
Alkuteos Taking of Annie Thorne 2019
Suomentanut Laura Beck
423 sivua
Äänikirjan lukija Aku Laitinen
Kesto 10 t 26 min

C. J. Tudorin Liitu-ukko oli viime vuonna varsin täräyttävä uutuus, ja kun huomasin kirjailijalta ilmestyneen uuden teoksen, klikkasin sen heti Storytel-hyllyyni. Pisteet muuten siitä, että kirjailijan suomennettujen teosten kannet ovat sopivasti samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia. Tässä kohtaa ratkaisu tuntui toimivalta.

Vähän samankaltainen asetelma on nyt kuin oli Liitu-ukossakin. Paluu pimeästä -tarinan päähenkilö Joe tekee paluumatkan menneisyytensä, aivan niin kuin teki Liitu-ukon Eddiekin. Vuosien taakse on jäänyt jotain hämärää, ja on aika tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa. Joe on kuitenkin varsin yksin ilman lapsuuden kaveripiiriä, joka Eddiellä taas oli.

Jos ei Eddie ollut mikään unelmavävy, ei myöskään Joe ole varsinaisesti sympatiaa herättävä tyyppi. Miehellä on aika isoja ongelmia ja pyrkimys häivyttää ongelmiaan hieman hämärin keinoin. Silti jokin tarinassa vetoaa ja saa lukijan asettumaan Joen puolelle – ettei vain taustalla kolkuttelisi ikiaikainen oikeudenmukaisuuden vaatimus, jonka lähettiläänä Joe tuntuu kaikesta huolimatta toimivan.

Paluu pimeästä lähtee liikkeelle karmivasta tragediasta: äiti on surmannut poikansa ja itsensä ja jättänyt jälkeensä verellä kirjoitetun viestin. Raaka surmatyö toimii innoittimena Joelle, joka haluaa palata lapsuutensa maisemiin selvittämään, mitä oikein tapahtui. Samalla hän haluaa selvittää, mitä hänen siskolleen tapahtui vuosia aikaisemmin.

Joen saapumista kaivoskylään ei katsota riemumielin. Pian selviää, että jotain hämärää tosiaankin on meneillään yhä edelleen. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että vanhoja tuttuja tulee vastaan tämän tästä nostaakseen esille vuosien takaisia kaunoja.

Paluu pimeästä on todellisuuden rajoja kiehtovasti koetteleva trilleri, joka onnistuu kietomaan lukijan otteeseensa. Loppua kohti meno äityy aika villiksi mutta toisaalta kuvaus on senlaatuista, että helppoa on tapahtumat omassa mielessä kuvitella. Alkua lukuun ottamatta jännitys ei synny veriroiskeista vaan ennemminkin mielensisäisistä tapahtumista – ja niissä riittääkin mietittävää.

Paluu pimeästä on sopivasti hyytävä tarina, jonka juoni kulkee sujuvasti eteenpäin. Tudor onnistuu toisessa suomennetussa kirjassaan yhtä hyvin kuin Liitu-ukossa, ja innolla odotankin, mitä tulevaisuudessa kirjailijalta saadaan lukea.

C. J. Tudorin uutuudesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Takkutukka ja Mervi.

Kommentit

  1. Totta: teos jätti paljon tilaa mietteille ihmismielen kummallisille syövereille, pahuudelle ja sen ilmenemismuodoille...
    Tudor hallitsee suvereenisti taitavasti luodun, tiheätunnelmaisen ja ahdistavankin kerronnan taidon ja tarkkasilmäisen persoonainpiirron. Kiintoisa kirjalija & timmi teos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ehkä jätti mystisyydessään vielä enemmän ajateltavaa kuin kirjailijan esikoinen. Olen ilahtunut siitä, miten hienosti kirjailija lunastaa itseensä esikoisen myötä kohdistuneet odotukset.

      Poista
  2. Tämä on tulossa kirjastosta. Liitu-ukko oli sen verran koukuttava ja rajoja rikkova trilleri, että kokeillaanpa nyt tätä uusinta trilleriä. Hyvältä kuulostaa :)

    VastaaPoista
  3. Suomikannet näyttävät olevan samat kuin alkuperäiset brittikannet. Pidin Liitu-Ukosta, mutta silti en ole tullut tarttuneeksi tähän toiseen. Se kyllä kiinnostaa eli varmaan jossain vaiheessa kyllä tämänkin luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tullutkaan etsineeksi alkuperäisiä kansia käsiini. Hienoa, että hyvää ideaa ei ole lähdetty muuttamaan käännösversiossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok