Siirry pääsisältöön

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

– Hei, kuiskasin.
Peura ei hievahtanut. En uskaltanut irrottaa katsetta eläimen silmistä. Oli hiljaista kuin sadussa.
– Mulla ei ole ketään, kuiskasin. – Ja mua kiusataan.
Peura tuijotti.
– Mua vihataan, kuiskasin.
Olin varma, että peura ymmärtää. Se kääntyi hitaasti, ikään kuin sanojani miettien, ja juoksi pois. Metsä vain rasahteli, pitkään.

Antti Rönkä: Jalat ilmassa
Gummerus 2019
224 sivua
Äänikirjan lukija Ville-Veikko Niemelä
Kesto 5 t 16 min

Antti Rönkän esikoisromaani Jalat ilmassa kertoo Aarosta, joka aloittaa yliopisto-opinnot Jyväskylässä ja yrittää samalla aloittaa kokonaan uuden elämän. Menneisyys ei kuitenkaan jätä nuorta miestä rauhaan, vaan rankan ja vuosia jatkuneen koulukiusaamisen kaiut kantautuvat aikuisuuteen saakka.

Uudessa kotikaupungissa ja alkaneiden opintojen parissa olisi hyvinkin mahdollisuus uuteen alkuun. Mieli ei kuitenkaan jätä rauhaan vaan sisäinen ääni muistuttaa jatkuvasti siitä, miten ja minkälaisena kiusaajat Aaron näkivät. Uusia ihmissuhteita on vaikea solmia, kun sisällä joku muistuttaa koko ajan, miten huono ihminen Aaro on.

Älä usko, tekisi mieli sanoa. Samalla tietää, että yhdellä lausahduksella ei mitenkään korjata sitä, mitä on rikottu systemaattisesti vuosikaudet. Aaro tarvitsee jotain muuta, ja keskeinen kysymys onkin, miten Aaron käy.

Antti Rönkä tavoittaa todella hienosti päähenkilönsä sisäisen maailman. Osoittelematta tarinasta muotoutuu kuva siitä, miten vahvat jäljet kiusaaminen jättää ja miten se lyö leimansa lähes kaikkeen, vaikka kiusaajat olisivat jo kaukana, niin ajassa kuin matkassa mitattuna. Se romaanissa juuri vavahduttaakin: miten yksinäinen ja huono Aaro kokee olevansa yhä vain, vaikka mahdollisuuksia olisi paljoon muuhun.

Jalat ilmassa on rohkea ja kaunistelematon kuvaus koulukiusaamisesta ja sen seurauksista. Takaumien kautta paljastuu, mitä vuosia sitten tapahtui, mutta olennainen on nykyhetki, jossa ovat muistot ja kysymys, miten menneen voi jättää taakse. Voiko eheytyä vuosista, jotka repivät riekaleiksi?

Rönkä kirjoittaa – valitettavasti – omien kokemustensa pohjalta. Omakohtaisuuden pohjalta muotoutuu intensiivinen ja vaikuttava romaani, jonka soisi päätyvän mahdollisimman monen luettavaksi.

Tästä vavahduttavasta esikoisesta muualla: Tuija, Annika ja Tiina.

Kommentit

  1. Aihe on kauhea, mutta se on valitettavan totta monen kohdalla. Kiusaaminen on inhottavaa ja siihen pitäisi puuttua tiukemmin yhteiskunnan taholta. Suositaan käyttäytymään paremmin ja kohtelemaan kaikkia tasa-arvoisesti. Hyvät kaveritaidot kunniaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen on ilmiönä niin vaikea. Yrityksiä puuttua siihen on kyllä tehty, mutta en tiedä, onko mitään oikeasti toimivaa keinoa olemassa. Yksi tapa vaikuttaa on tämä, mitä Rönkä tekee: tuodaan tuntuvasti esille, miltä kiusaaminen tuntuu.

      Poista
  2. Kiitos kirjan hyvästä esittelystä. Tämä on todella tärkeä aihe. Hienoa että siitä kirjoitetaan tällä tavalla. Hyvää joulunalusaikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on tosiaan tärkeä, ja olen vaikuttunut siitä(kin), miten Rönkä nostaa näin vaikean aiheen niin hienosti esille. Kiitos, Anneli, hyvää joulunalusaikaa myös sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii