Siirry pääsisältöön

Riikka Ala-Harja: En Saab

Ratissa täytyy osata tehdä sekunnissa päätös, siinä vaiheessa ei oo mitään väliä onks pitkä vai lyhyt vai keskimittanen. Formulakuskit on aina kääpiöitä, mut niiden autotkin on kääpiöitä. Saab on isompi ja vahvempi kun muut. Tää muikkeli on isompi ja vahvempi kun moni muu, tai en mä sen vahvuudesta osaa sanoo, mut pituushomma on selkee.


Riikka Ala-Harja: En Saab
Otava 2019
203 sivua
Äänikirjan lukija Meri Nenonen
Kesto 4 t 15 min
Riikka Ala-Harjan romaanin En Saab mainostetaan olevan törkeänhauska maantieromaani. Minulle se on maantieromaani, kyllä. Se on myös törkeä mutta ei minusta niinkään hauska. Huumorintajuni ei riitä, ehkä se on rikki samaan tapaan kuin Olgan Saabin turvavyö. Varaosia vain on vielä huonommin saatavilla kuin Olgan vanhaan autoon.

Rikkinäinen on myös romaanin päähenkilö Olga, jonka kerronnan kautta koko tarina rakentuu. Roisin puheen ja tissipuheen takana on petetty ja jätetty nainen, joka tajuaa olevansa maailmassa aika yksin. Olga iskee silmänsä autokorjaamon lähes kaksimetriseen naiseen.
Muikkelin pitkät jalat ja sirot kädet ja jossain haalarin alla koko alaston tyyppi.
Sitten nainen, tämä "Muikkeli", onkin loputtoman ajatusvirran aihe. Olgan sisäisessä puheessa on kyllä jotain samastuttavaa, paljonkin – eiköhän moni ole ensi ihastuksen hetkillä ja vähän myöhemminkin ollut tilanteessa, jossa toinen ihminen täyttää ajatukset alati ja tauotta. Olgan puhetapa vain työntää loitolle ja vähän ärsyttääkin kaikessa karkeudessaan. Samalla läheisyyden kaipuussa on jotain koskettavaa.

Matka vanhalla Saabilla muotoutuu eräänlaiseksi parisuhteen metaforaksi, ikään kuin pikakelaukseksi siitä, mihin ihastuminen voi johtaa. Samalla matka on sukellus Olgan pään sisälle, hänen yksinäisyyteensä kaikessa koruttomuudessaan. Hauskaksi Olgan tarina ei mielessäni suostu taipumaan, korkeintaan tragikoomiseksi – ehkä ennemminkin traagiseksi.

Kirjallisia-blogissa En Saab saa kiitosta.

Kommentit

  1. Minussakin on se vika, etten innostu karkeasta puhetyylistä. Muutenhan maantieromaani, jossa kaiken lisäksi seikkailee Saab, voisi ihan kolahtaa tällaiseen saabistiin :) Meillä on kolme vanhaa Saab 900:a, joista kylläkin "vain" kaksi käytössä. Mutta se Saab lienee lopulta kuitenkin sivuroolissa tässä kirjassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta wau! Onko kuitenkin niin, että kaltaisesi saabisti ei voi tätä kirjaa ohittaa? Saab on kyllä sivuroolissa mutta toisaalta aika keskeisessä sellaisessa, joten Saab-tuntija voi tästä saada paljonkin irti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?