Siirry pääsisältöön

Astrid Swan: Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä

Mutta arki ei enää koskaan palaa taaksepäin, siihen huolettomaan aikaan, jolloin minulla oli pitkät hiukset tai masennusdiagnoosi tai siihen aikaan, kun meillä ei ollut kotona lasta kuin viikonloppuisin tai kun meillä oli vastasyntynyt vauva. Emme enää koskaan palaa asetelmaan, jossa kuolema oli abstrakti asia kaukaisuudessa. Elämä on lopullisesti toista.
Astrid Swan: Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä
Nemo 2019
288 sivua
Äänikirjan lukija Astrid Swan
Kesto 9 t 24 min

Astrid Swan määrittelee teoksessaan Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä itseään monin tavoin. Hän on alkoholistin tytär, äiti, puoliso, yksirintainen nainen ja syöpään sairastunut muusikko. Kirjassaan hän voisi olla pelkästään viimeksi mainittua mutta kuitenkin hän on kaikkea edellä mainittua ja paljon enemmänkin. Viimeinen kirjani on elämäntarina, jonka ylle asettuu syövän varjo. Ennen kaikkea Swanin teos kertoo kuitenkin elämästä, ei niinkään sairastamisesta tai lähestyvästä kuolemasta.

Ehkäpä se, että teoksessa ei alati puhutakaan sairaudesta ja kuolemasta, alkuun pääsee jopa yllättämään. Astrid Swan avaa arkailematta elämäänsä ja sen kipukohtia, lapsuutta alkoholismin ja mielenterveysongelmien sekä väkivallan katveessa, osana sukupolvien ketjua, josta löytyy samankaltaisia toistumia. Muusikko kuvaa koskettavasti myös häpeää ja sitä, miten vaikeaa on kelvata itselle, miten jo nuoruudessa syntyy käsitys siitä, että on vääränlainen.

Viimeinen kirjani on tajunnanvirtamainen ja liikehtivä. Huomaan kaipaavani jäntevämpää otetta ja varsinkin alkuun minulla on vaikeuksia saada teoksesta otetta. Jossain kohtaa kuitenkin uppoudun Swanin kerrontaan ja tarinan moniin kerroksiin. Haikean kauniisti Swan kuvaa elämäänsä lapsuudesta aikuisuuteen, sairastumista, elämää kroonisen sairauden kanssa äitinä, puolisona ja muusikkona, ja erityisesti kirjan loppuosa vetoaa tunteisiin ja jättää vahvoja jälkiä. Teos antaa ajattelemisen aihetta ja sen kuunneltuani huomaan asettavani elämäni pieniä asioita vähän oikeampiin mittasuhteisiin. Ainakin vähän aikaa, niin kuin elämään kuuluu.

Astrid Swanin kirjasta kirjoittavat myös Anne Lindfors ja Tiia Leponiemi.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 38. Kirjan nimessä esiintyy sana "kirja".

Kommentit

  1. Astrid oli aamulla Ylen haastattelussa tästä kirjasta, elossa ja hyvinvoivan oloinen. Minua pelotti alkaa lukea tätä kirjaa, sillä lähipiirissä on ollut syöpäsairaita ja on tälläkin hetkellä. Vakava sairaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, pitääkin katsoa, löytyykö haastattelu Areenasta. Pelottava tämä minullekin oli, mutta kauniisti valoa tarinasta kuitenkin löytyy.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostetta...