Siirry pääsisältöön

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

"Hän kirjoittaa muutaman sanan, lajittelee uusia muistoja ja miettii, onko varmasti pannut ne oikeaan järjestykseen vai peräti kirjoittanut ne jo johonkin toiseen lukuun. Hänellä on niin paljon tapahtumia pidettäväksi järjestyksessä, niin monta vainajaa, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä. Hän herättää henkiin osoitekirjan nimet, ihmiset jtka kulkivat ohitse ja jättivät jälkensä."


Sofia Lundberg:
Punainen osoitekirja
Otava (2018)
Alkuteos Den rödä adressboken 2017
Suomentanut Tuula Kojo
316 sivua
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
Kesto 9 tuntia 37 minuuttia.

Doris Alm on 96-vuotias ja tietää, että elinaikaa ei ole jäljellä enää paljon. Toisaalta hän ei sitä haluakaan vaan on valmis lähtemään. Kaikki rakkaat ympäriltä ovat jo kuolleet, paitsi Yhdysvalloissa asuva sisarentyttärentytär Jenny, joka on Dorikselle tärkeä ja jolle Doris alkaa kertoa elämäntarinaansa. Tukena on vuosikymmeniä mukana kulkenut punainen osoitekirja, johon Doris on merkinnyt elämänsä tärkeät henkilöt. Useimpien nimi on jo yliviivattu ja nimen viereen on kirjoitettu "Kuollut".

Doriksen muistelmien kautta hahmottuu elämä, joka on kantanut läpi kuohuvan maailman. 1930-luvun Pariisi muoteineen vaihtuu New Yorkiin ja hanttihommiin. Toinen maailmansota vaikuttaa suuresti ja tuo naisen monien koettelemusten kautta takaisin Eurooppaan ja viimein kotimaahan Ruotsiin.

Iäkkään ruotsalaisnaisen kautta muotoutuu kuva elämäntarinasta, joka pitää sisällään monenlaisia käänteitä, erilaisia ihmisiä ja useita valintoja. Doris on elänyt kiehtovan elämän, joka on sisältänyt niin hyvää kuin pahaa, niin oikeita kuin vääriä valintoja. Vai onko vääriä valintoja? Olisivatko toiset valinnat johtaneet parempaan vai vain erilaiseen elämään? Ainakaan Doris ei jää voivottelemaan vaan tuntuu olevan rauhassa elämänsä suhteen.

Olennainen kysymys toki on se, mikä elämässä lopulta on tärkeää. Mitä Doris vielä viimeisillä hetkillään ajattelee? Mitä hän kaipaa? Painavatko elämän vaakakupissa lopulta enemmän mallivuodet Chanelilla vai kohdatut ihmiset? Kauniisti kirjassa kuvataan vanhenemista ja kiehtovaa elämäntarinaa. Koskettavasti Punainen muistikirja tuo esille vanhan ihmisen yksinäisyyden tunteita ja sitä, millä tavoin vanhus kohdataan: vailla historiaansa ja ikään kuin hän ei itse kykenisi ymmärtämään tilaansa.

Punaisesta osoitekirjasta löytyy syvempiä teemoja ja teos antaa kyllä pohtimisen aihetta. Eittämättä romaani on kuitenkin viihdettä eräine kliseineen ja ennalta arvattavine juonenkäänteineen. Mutta vaikka viihdekirjallisuus ei yleensä minuun vetoa, onnistuu Punainen osoitekirja vetämään puolelleen, vaikkei mistään täydellisestä lukuelämyksestä voikaan puhua. Lundbergilla on taito herättää lukijan mielenkiinto ja saada päähenkilönsä elämään niin, että välillä huomasin odottavani, milloin taas pääsen kirjan pariin. Mainiota kesälukemista Lundberg lukijalleen tarjoaa.

Helmet 2018 -haaste: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö – sitten joskus. Sovussa itsensä ja elämänsä kanssa, rauhassa valmis.

Kirjankansibingo: loma – ja bingo!


Punaisesta osoitekirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Susa, Riitta ja Amma.

Kommentit

  1. Yhdeksänkymppinen päähenkilö toi viihdekirjaan ihan uuden ulottuvuuden. Minäkin tykkäsin tästä, vaikka kliseinen olikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kivaa kun päähenkilönä on elämää nähnyt ja paljon kokenut ikäihminen.

      Poista
  2. Minusta oli aivan liian kliseinen, en innostunut. Onnea bingosta, minullakin on yksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kliseitä kyllä riittää, mutta tällä kertaa en antanut niiden häiritä. :) Kiitos, onnittelut sinullekin bingosta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…