Siirry pääsisältöön

Kati Hiekkapelto: Suojattomat

"Anna tiesi, ettei Sammyn tarina ollut mitenkään tavaton. Paperittomia oli maailmassa jatkuvasti enemmän, ihmisiä, jotka jostakin syystä oli pakotettu lähtemään kauas pois kotoaan, joiden toivo paremmasta huomisesta, mahdollisuudesta asettua aloilleen ja elää rauhassa, ei ollut millään tavoin heidän omissa käsissään vaan viranomaisten, lakimiesten ja poliittisten päättäjien käsissä – –."

Kati Hiekkapelto:
Suojattomat
Otava (2014)
298 sivua
Äänikirjan kesto 10 tuntia 58 min.
Lukija Elina Latva

Maahanmuuttajataustainen Anna Fekete on pääosassa Kati Hiekkapellon dekkarissa Suojattomat, joka jatkaa Kolibrista alkanutta tarinaa. Vaikka sarjan ensimmäinen osa onkin minulle vieras, oli kyytiin helppo päästä tästä kakkososastakin: liikkeelle lähdetään tavalla, joka imaisee heti mukaansa, ja Anna Feketen hahmo tuntuu lähestulkoon saman tien tutulta.

Aloitus tarinassa onkin varsin raju, kun hetimiten päädytään keskelle narkomaanien illanviettoa eikä väkivallalta vältytä. Huumausaineiden sekoittama elämä onkin voimakkaasti mukana koko tarinan ajan, ja yhtenä teemana esille nousee se, miten päihderiippuvuudet vaikuttavat paitsi riippuvaiseen itseensä, myös hänen läheisiinsä – mikäli heitä on. Yksinäisyys nousee sekin esille monessa suhteessa, ja yhtenä tärkeänä teemana mukana kulkee myös maahanmuuttajuus. Annan juuret ovat entisessä Jugoslaviassa ja Suojattomien yksi keskeinen hahmo Sammy on hänkin maahanmuuttaja. Hänen tilanteensa tosin on hyvin erilainen kuin poliisina työskentelevän Annan.

Lähtötilanne tarinalle on se, että iäkäs mies kuolee. Ensin tilanne vaikuttaa yliajolta, mutta pian herää epäilys, että taustalla on jotain muutakin. Ja niin onkin. Seuraa monenlaista selvittelyä ja monenlaisia mutkia ennen kuin totuus alkaa vähitellen valjeta. Minua juonenkulku onnistui johdattelemaan harhaan sen verran, että en koko kuviota tajunnut ennen kuin siinä vaiheessa, kun se paljastettiin. Ehkä loppuratkaisu on hieman liian suoraviivainen mutta silti varsin hyvin nieltävissä.

Vetävä ja kiinnostava dekkari Suojattomat on. Tarina päättyy sen verran mielikuvitusta kutkuttavasti, että taidanpa ottaa sarjan kolmannen osan Tumman lukulistalleni.

Paulan postauksesta löytyy linkkejä useisiin arvioihin.

Kirjankansibingo: Metsä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?