Siirry pääsisältöön

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

"He olivat kahvilassa sinä päivänä, kun mies esitti vaimolle kysymyksen. Milloin olet ollut kaikista onnellisin? Vaimon olisi pitänyt huomata jotakin. Ilmeestä miehen kasvoilla, siitä miten ilma sillä hetkellä muuttui."

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto
Gummerus (2018)
Alkuteos Dept. of Speculation 2014
Suomentanut Marianna Kurtto
237 sivua

Jenny Offillin esikoisromaani Syvien pohdintojen jaosto tutkii erästä avioliittoa. Pari tutustuu ja rakastuu, kirjoittaa toisilleen kirjeitä, joiden palautusosoite on aina Syvien pohdintojen jaosto. Rakennetaan ja eletään yhteistä elämää, on koti ja tytär. Ja sitten yllättäen ollaan Loukattujen tunteiden pikku teatterissa, tilanteessa jota kumpikaan ei osannut odottaa.

Syvien pohdintojen jaosto on hämmentävä ja hämmästyttävä. Se on yhtä aikaa tarkka ja epämääräinen, se on samaan aikaan arkinen ja erityinen. Se luo armottoman valon parisuhteeseen, joka ei olekaan unelmien täyttymys vaikka niin piti olla. Palasista muodostuu kokonaisuus, jota lukija saa itse täydentää: asioita ei sorruta selittämään puhki ja välillä käy niin, että jonkin ilmaisun merkityksen ymmärtää vasta hetken kuluttua. Lukijalle jää tilaa oivaltaa ja havaita, löytää yhtäläisyyksiä yksittäisen pariskunnan elämäntilanteen ja koko maailmankaikkeuden väliltä.

Offillin teos on sellainen, josta on vaikea oikeastaan sanoa mitään. Ehkä onkin niin, että se on itse koettava. Suosittelen siis: lue Syvien pohdintojen jaosto, lue!

Minun laillani romaanista pitivät myös ainakin Katja, Tuija ja Suketus.

Helmet 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi.


Syvien pohdintojen jaostolla osallistun Naistenviikkohaasteeseen. Jennin päivään sopiikin hyvin Jenny Offillin kirjoittama romaani. 

Kommentit

  1. Ihastuttava ”lyhyestä virsi kaunis” -postaus ja tiivistit oleellisen: tarkka ja epämääräinen kirja, joka kannattaa lukea! Ja sopii nakutettuna naistenviikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naistenviikkoon tosiaan erityisen sopiva - kiitos vain, kun jälleen naistenviikkoa emännöit!

      Poista
  2. Tästä olen kuullut niin paljon hyvää ja nyt taas, että alan uskoa, luettava kai se on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o