Siirry pääsisältöön

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

"He olivat kahvilassa sinä päivänä, kun mies esitti vaimolle kysymyksen. Milloin olet ollut kaikista onnellisin? Vaimon olisi pitänyt huomata jotakin. Ilmeestä miehen kasvoilla, siitä miten ilma sillä hetkellä muuttui."

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto
Gummerus (2018)
Alkuteos Dept. of Speculation 2014
Suomentanut Marianna Kurtto
237 sivua

Jenny Offillin esikoisromaani Syvien pohdintojen jaosto tutkii erästä avioliittoa. Pari tutustuu ja rakastuu, kirjoittaa toisilleen kirjeitä, joiden palautusosoite on aina Syvien pohdintojen jaosto. Rakennetaan ja eletään yhteistä elämää, on koti ja tytär. Ja sitten yllättäen ollaan Loukattujen tunteiden pikku teatterissa, tilanteessa jota kumpikaan ei osannut odottaa.

Syvien pohdintojen jaosto on hämmentävä ja hämmästyttävä. Se on yhtä aikaa tarkka ja epämääräinen, se on samaan aikaan arkinen ja erityinen. Se luo armottoman valon parisuhteeseen, joka ei olekaan unelmien täyttymys vaikka niin piti olla. Palasista muodostuu kokonaisuus, jota lukija saa itse täydentää: asioita ei sorruta selittämään puhki ja välillä käy niin, että jonkin ilmaisun merkityksen ymmärtää vasta hetken kuluttua. Lukijalle jää tilaa oivaltaa ja havaita, löytää yhtäläisyyksiä yksittäisen pariskunnan elämäntilanteen ja koko maailmankaikkeuden väliltä.

Offillin teos on sellainen, josta on vaikea oikeastaan sanoa mitään. Ehkä onkin niin, että se on itse koettava. Suosittelen siis: lue Syvien pohdintojen jaosto, lue!

Minun laillani romaanista pitivät myös ainakin Katja, Tuija ja Suketus.

Helmet 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi.


Syvien pohdintojen jaostolla osallistun Naistenviikkohaasteeseen. Jennin päivään sopiikin hyvin Jenny Offillin kirjoittama romaani. 

Kommentit

  1. Ihastuttava ”lyhyestä virsi kaunis” -postaus ja tiivistit oleellisen: tarkka ja epämääräinen kirja, joka kannattaa lukea! Ja sopii nakutettuna naistenviikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naistenviikkoon tosiaan erityisen sopiva - kiitos vain, kun jälleen naistenviikkoa emännöit!

      Poista
  2. Tästä olen kuullut niin paljon hyvää ja nyt taas, että alan uskoa, luettava kai se on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…