Siirry pääsisältöön

Leena-Kaisa Laakso: Tämän maailman laidalla

"Salthill, ihana Salthill, iiriksi Bóthar na Trá, tie meren äärellä.
Paikka, johon rakastuin. Vanhat talot, vanha huvipuisto. Menneen ajan tunnelma. Toisella puolella meri, toisella baarit, kasinot ja isojen ikkunoiden talot. Edessä tie Connemaraan, takana kaupunki."
Leena-Kaisa Laakso:
Tämän maailman laidalla - Tarinoita Irlannin länsirannikolta
Reuna (2018)
228 sivua

Leena-Kaisa Laakson teos Tämän maailman laidalla vie lukijan Irlantiin unenomaiselle ja kiehtovalle matkalle, jonka ei toivoisi päättyvän lainkaan. Perusteltua on miettiä, pitäisikö kirjassa olla ainakin varoitustarra "Saattaa herättää voimakasta matkakuumetta" tai ehkä jopa "Saattaa aiheuttaa vastustamatonta halua muuttaa vihreälle saarelle".

Tämän maailman laidalle on yhdellä adjektiivilla määriteltynä ihastuttava. Runollinen ilmaisu ja faktat Irlannin länsirannikosta muodostavat yhdessä nautinnollisen kokonaisuuden, jonka parissa ajatukset lentävät Atlantin rannikolle, missä esimerkiksi muuan J. R. R. Tolkienkin aikanaan vietti useita kesiä.
"Tolkien on perehtynyt keskiaikaan ja kelttimytologiaan, Old ja Middle Englishiin. Hän vaeltelee Burrenissa kynä ja luonnoslehtiö mukanaan."
Laakso tarjoilee lukijalle pieniä, kiinnostavia yksityiskohtia Irlannista. Lukija saa esimerkiksi kuulla ajatuksia iirin kielen tilanteesta ja Irlannin historiasta. Laakso kertoo paljon itse mutta antaa äänen useille tapaamilleen henkilöille – joukossa on niin kirjailijoita, graffittitaiteilija kuin poitínin tislaaja. Sanansa sanovat myös monet "tuulen tuomat", kuten hajuvesitalon omistaja.

Kirjassa on viehättävä tunnelma. Faktoja Irlannista ei vyörytetä lukijan silmien eteen vaan tunnelmalliset kuvailut rytmittävät lukemista juuri sopivasti. Teoksessa on kosolti musta-valkoisia kuvia, jotka virittävät nekin tunnelmaan. Ajoittain tosin toivoin, että kuvitus olisi ollut värillinen.

Tämän maailman laidalla sopii mainiosti luettavaksi pieninä palasina, sillä luvut ovat lyhyitä ja kirjan tunnelmaan on helppo päästä sisälle. Toisaalta kirjan äärelle jää mieluusti pidemmäksikin aikaa. Olen varma, että palaan Tämän maailman laidalle uudelleenkin – ja ihan varmasti ainakin sitten, jos unelmani matkasta Irlantiin joskus toteutuu.

Kirjankansibingo: Seikkailu.


Kommentit

  1. Tämä on ihastuttava kirja! Luin ennen omaa Irlannin-matkaani ja fiilistelen niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä taas olen fiilistellyt sinun Irlanti-juttujesi parissa. Tämä Laakson kirja ei kyllä halua matkata Irlantiin mitenkään vähennä. Ehkä minäkin joskus... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…