Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä

"Jotta ikäisestäni naisesta saa hyvän päähenkilön, hänen tulee erota, pettää tai tulla petetyksi, menettä lapsi tai ratkaista murhia. En minäkään jaksaisi sarjaa, jonka keskushahmo vain ajattelee ja lukee, pesee pyykkiä ja täyttää tiskikonetta."
Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä
S & S (2018)
206 sivua

Toisen elämän alaotsikko on Muistiinpanoja, joka kuvaa kirjaa minun mielestäni hyvin. Kokonaisuus on fragmentaarinen, välähdyksistä koostuva, vaikka jonkinlainen koronologia merkintöjä yhteen sitookin.

Muistiinpanoista oli kysymys myös Keskivaikeassa vuodessa, joka ilmestyi 2016 ja josta pidin paljon. Väkisinkin tulin lukeneeksi Toista elämää Keskivaikean vuoden jatkona, ikään kuin jonkinlaisena sisarena. Enkä usko suuresti vääryyttä tehneeni, sillä kirjoissa on kyllä paljon samaa. Henkilökohtainen ote, sujuva eteneminen ja tapa havainnoida elämää ovat läsnä tässäkin teoksessa.

Nyt ei kuitenkaan puhuta masennuksesta. Sen sijaan keskiössä ovat pohdinnat siitä, millaista on huomata vuosien vieriminen ja se, ettei enää olekaan nuori. On jonkinlainen tilinteon hetki: mistä on tultu, mihin ehkä ollaan menossa, mitä on tapahtunut ja tapahtuu?
"Paheksun nuorta itseäni sydämeni kyllyydestä.
Kuinka ahnaasti hän halusi mitä halusi ja veisasi viis seurauksista.
Hän oli nuori muttei niin nuori, hänen olisi pitänyt ymmärtää paremmin."
Vanhatalon kanssa suurin piirtein saman ikäiselle pohdinnat vanhenemisesta tarjoavat runsaasti tarttumapintaa. Kukapa ei olisi pohtinut samoja asioita; ikääntymistä, lasten kasvamista, elämänkulkua. Tosin aivan yhtä jäsenneltyyn pohdintaan en koe kykeneväni.

Mielenkiintoisesti Vanhatalo jakaa elämän kahteen vaiheeseen. Kun "ensimmäinen elämä on hankkimista, kartuttamista, lisääntymistä, kohti pyrkimistä, eteenpäin menemistä, arvonsa todistamista", alkaa toinen elämä, "kun vastaukset on lukittu". Takana on runsaasti tehtyjä valintoja, joiden kanssa on elettävä.

Esille nousee myös se, miten muiden elämä näyttää kiinnostavammalta kuin oma, tavallinen elämä. Kirjailija kokee, että oma elämä ei ole riittävän kiinnostavaa, varsinkaan tarinaksi asti, kun monen muun elämä näyttää sivusta katsottuna paremmalta, jännittävämmältä ja kiinnostavammalta. Niinhän yleensä aina: oma elo on arkista, muut matkustavat maailman ympäri ja rientävät juhlasta juhlaan.

Oman osansa Vanhatalon pohdinnoissa saavat myös niin parisuhde, vanhemmuus, koti, työ kuin naiseuskin. Paljon ajattelemisen arvoisia huomioita, joiden äärelle on hyvä pysähtyä. Elämästähän kaikessa on kysymys.
"Minusta näkee minut, lapset jotka olen synnyttänyt, elämän jota olen elänyt, tunteet joissa olen viettänyt aikaa."
Samoin kuin Keskivaikean vuoden kohdalla, tämänkin kirjan äärellä huolestuin välillä, että koen itseni tirkistelijäksi. Ihan kaikkea en ehkä olisi halunnut tietää mutta lopulta kuitenkin totesin, että Toinen elämä onnistuu säilyttämään riittävän etäisyyden. Se tarjoaa myös paljon samaistumisen mahdollisuuksia, vaikka kaikkea en aivan omaksi koekaan. Miksi pitäisikään?

Joka tapauksessa Toinen elämä on onnistunut ajatusten herättelijä. Vanhatalo kirjoittaa viehättävästi ja ujuttaa pohdintoihinsa lempeää huumoria. Samalla hän tulee osoittaneeksi, että tavallisuuskin on kiinnostavaa.


Avaan Toisella elämällä osaltani Naistenviikkohaasteen, jota emännöi Tuija, joka on myös kirjoittanut Toisesta elämästä täällä. Lisäksi kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Mai, Sirri ja Laura.

Helmet 2018: 11. Kirjassa käy hyvin.

Kommentit

  1. Keskivaikean kohdalla en kokenut tirkistelynhalun tunnetta vaan myötäelämisen tunnetta, halun kannustaa ja tukea. Tämä kirja sai sitten tuntemaan sitä tirkistelynhalun tunnettakin, kun yhdessä elettiin arkielämää ja yritettiin selvitä neljänkympin kriisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en tirkistelynhalua oikein koe vaan ennemmin haluan säilyttää jonkinlaisen etäisyyden, kun kuitenkin on todellisesta elämästä kysymys. Onneksi tässä etäisyyttä myös pidetään eikä avata "kaikkea".

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o