Siirry pääsisältöön

Affinity Konar: Elävien kirja

"Tarhan parakit olivat entisiä hevostalleja, mutta nyt niihin oli koottu kaikki meidän kaltaisemme: kaksoset, kolmoset, viitoset. Meitä oli satoja ja kaikki pakattu sänkyihin, jotka eivät olleet sänkyjä vaan tulitikkuaskeja, pieniä rakoja, joihin ihmiset sullottiin; meitä oli päällekkäin lattiasta kattoon, pakotettuina pienenpieniin laatikoihin kolme tai neljä kerrallaan niin, että tyttönen hädin tuskin tiesi, mihin hän päättyi ja mistä toinen alkoi."
Affinity Konar: Elävien kirja
(WSOY 2017)
Alkuteos Mischling 2016
Suomentanut Hanna Tarkka
462 sivua
Ihan en kesälukemiseksi Elävien kirjaa välttämättä suosittelisi, sen verran kylmäävä tarina on kysymyksessä. Silti kirjan lukemista suosittelen, sillä romaani tuo holokaustista kertovaan kirjallisuuteen oman tärkeän lisänsä: keskiössä ovat lapset, joita tohtori Mengele tutkii periaatteella tarkoitus pyhittää keinot. Tarhaan valikoiduilla on hieman paremmat olot kuin muilla keskitysleirivangeilla, mutta kärsimys on läsnä jatkuvasti.

Romaanin minäkertojina toimivat kaksossiskot Pearl ja Stasha, jotka 12-vuotiaina joutuvat Auschwitziin. Tytöt ovat olleet aina yhdessä, ja niin he ovat myös keskitysleirillä - kunnes Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin, on Stashalla kaksi päämäärää: kostaa Josef Mengelelle ja löytää sisar.

Kostoon ei tarvitse kauan syitä etsiä. Epäinhilliset ja julmat kokeet, joita tohtori lapsille teki tutkiakseen elämää; sisarusten erottaminen toisistaan; monen elämän tuhoaminen; manipulointi - lista on loputon. Elämä leirillä on arvaamatonta ja pelottavaa, täynnä tummia varjoja.
Sillä niin kuin sanoin itselleni, tässä paikassa oli väärin, että rupeaisin liian inhimilliseksi ketään toista kohtaan, että yrittäisin jättää jälkeni kenenkään muistoihin, ja mikä uhkaavinta, sallisin itselleni ensirakkauden josta voisi piankin tulla viimeiseni.
Kauheuksia romaanissa riittää, mutta tasapainoa tuo kauneus, jota sitäkin löytyy jopa silloin, kun maailma näyttää hyvin mustalta. Julmuutta kehystää kerronnan tuoma vapahdus: pahuudella ei mässäillä vaan paljon jätetään lukijan oman mielikuvituksen varaan, onneksi. Silti on pakko tarinan päätyttyä jäädä miettimään, miten mittaamatonta voi pahuus olla. Samalla saa miettiä myös sitä, miten vahva on halu elää jopa silloin, kun minkäänlaista valoa ei näytä olevan.

Vaikuttavasti Konar nivoo yhteen monenlaisia teemoja. Syyllisyys, luottamus, julmuus, rakkaus, pahuus ja elämänusko ainakin ovat rakennusaineksina tarinassa, joka jää voimakkaasti mieleen.

Kirja Adlibriksen* valikoimissa.

Blogeissa: Kirjabrunssi, UsvaRakkaudesta kirjoihin, Kirsin kirjanurkka ja Kirjaluotsi.

Helmet 2017: 21. Sankaritarina.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…