Siirry pääsisältöön

Lars Kepler: Hypnotisoija

"Tulta, ihan kuin tulta. Ne olivat hypnotisoidun pojan ensimmäiset sanat. Hengenvaarallisista vammoista huolimatta - hänellä oli satoja veitsenviiltoja kasvoissa, jaloissa, vartalossa, selässä, jalkapohjissa, niskassa ja takaraivossa - hänet oli vaivutettu syvään hypnoosiin siinä toivossa, että hänen katseensa kautta saataisiin nähdä mitä oli tapahtunut."
Lars Kepler: Hypnotisoija
(Tammi 2010)
Alkuteos Hypnotisören 2009.
Suomentanut Saara Villa
Äänikirjan lukija Toni Kamula,
kesto 18h 44min.
Hypnotisoija avaa suomalaistaustaisesta poliisista Joona Linnasta kertovan sarjan. Joona Linna jää kuitenkin enemmän taustahahmoksi, kun valokeilaan asettuu Erik Maria Bark, hypnotisoija, jonka Linna pyytää apuun raa'an rikoksen tutkinnassa.

Heti dekkarin alussa löytyy ruumiita. Urheilukentän pukuhuoneesta löytyy surmattuna mies. Miehen perhe on myös surmattu, vieläpä hyvin raa'asti. Perheen nuorimmainen ja äiti ovat kuolleita, teini-ikäinen poika Josef on vakavasti loukkaantunut. Perheen vanhin lapsi, tytär, asuu jo muualla ja on siten selvinnyt verilöylystä. Joona Linnalla on syytä epäillä, että tytär on vaarassa, ja hän pyytää Barkin selvittämään hypnoosin avulla, mitä sairaalassa makaava Josef tietää.

Hypnotisoinnin myötä saadaan selville jotain yllättävää. Samalla liikkeelle ryöpsähtää toinen tapahtumaketju, kun joku hermostuu siitä, että Erik Maria Bark ei pidä kymmenen vuoden takaista lupaustaan vaan harjoittaa jälleen hypnoosia. Alkaa piinaava kujanjuoksu, kun toisaalta selvitetään murhatyötä ja toisaalta etsitään Erikin kadonnutta poikaa Benjaminia, joka sairastaa verenvuototautia ja tarvitsee lääkkeensä.

Eikä siinä vielä kaikki. Erik harrastaa kipulääkkeiden napsimista eikä avioliittokaan elä enää parhainta kukoistuskauttaan. Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat hyppäävät Erikin silmille monin eri tavoin, ja vähitellen lukijallekin selviää, mitkä tapahtumat ovat johtaneet lupaukseen hypnotisoinnin lopettamisesta.

Jos kesän lämpöön kaipaa viilentävää lukemista, on Hypnotisoija varteenotettava vaihtoehto. Meno on kylmäävää, suorastaan jäätävää, eikä joulukuinen Tukholma vähennä kylmyyden vaikutelmaa. Dekkari on hyvin raaka ja väkivaltainen, minun makuuni vähempikin olisi riittänyt. Samalla juonta kuljetetaan taitavasti koukuttaen niin, että tarinaa on mahdotonta jättää kesken. Hypnotisoijassa kuvataan käsittämätöntä pahuutta sillä tavoin vakuuttavasti, että lukija huokaa helpotuksesta, kun voi sulkea kauheudet kirjan kansien sisälle.

Jos Kepler-salanimen taakse kätkeytyvän kirjailijapariskunnan Alexander Ahndorilin ja Alexandra Coelho Ahndorilin teos pitäisi kiteyttää kolmeen sanaan, käyttäisin adjektiiveja ahdistava, koukuttava ja raaka. Toki kauheuksien keskellä on myös melko tavallista arkea ihmissuhteineen, jotta lukijan ei tarvitse alusta loppuun tauotta henkeään pidätellä. Paikoitellen hieman pitkitetyltä tuntuva tarina on vakuuttava avaus Joona Linna -sarjalle, joka on uusimman Kaniininmetsästäjän myötä kasvanut kuusiosaiseksi. Sen verran etäiseksi Joona Linna vielä jää, että ehkäpä tutustun häneen paremmin sarjan muiden osien myötä.


Muualla: Kirsin kirjanurkka, LukisinkohanDekkarihylly, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Booking it some more.
Adlibris*  myy kirjaa pokkariversiona.

Kommentit

  1. Nämä Lars Keplerin kirjat ovat kyllä hyviä ja aika hyytäviä. Joona Linna on ihana, vaikka yleensä vierastan tuollaisia "osaan kaiken ja olen kaikessa hyvä" -poliiseja/etsiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joona Linnan paremmuus suhteessa muihin on tuon ekan osan perusteella osattu rakentaa niin, että se ei ärsytä. Mielelläni tutustun häneen lisään, kunhan ensin vähän hengähdän. :)

      Poista
  2. Joona Linna on hyvä päähenkilö tässä dekkarisarjassa, josta olen lukenut jo viimeisimmän suomennoksen Kaniininmetsästäjän. Hypnotisoija poikkesi sarjan muista kirjoista, mutta hyvällä tavalla. Olen katsonut myös elokuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain huomasinkin, että Joona Linna on päätynyt elokuvaankin. Toisaalta kiinnostaisi nähdä, miten tarina on visualisoitu, toisaalta vähän hirvittää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii