"Tarhan parakit olivat entisiä hevostalleja, mutta nyt niihin oli koottu kaikki meidän kaltaisemme: kaksoset, kolmoset, viitoset. Meitä oli satoja ja kaikki pakattu sänkyihin, jotka eivät olleet sänkyjä vaan tulitikkuaskeja, pieniä rakoja, joihin ihmiset sullottiin; meitä oli päällekkäin lattiasta kattoon, pakotettuina pienenpieniin laatikoihin kolme tai neljä kerrallaan niin, että tyttönen hädin tuskin tiesi, mihin hän päättyi ja mistä toinen alkoi."
Ihan en kesälukemiseksi Elävien kirjaa välttämättä suosittelisi, sen verran kylmäävä tarina on kysymyksessä. Silti kirjan lukemista suosittelen, sillä romaani tuo holokaustista kertovaan kirjallisuuteen oman tärkeän lisänsä: keskiössä ovat lapset, joita tohtori Mengele tutkii periaatteella tarkoitus pyhittää keinot. Tarhaan valikoiduilla on hieman paremmat olot kuin muilla keskitysleirivangeilla, mutta kärsimys on läsnä jatkuvasti.
Romaanin minäkertojina toimivat kaksossiskot Pearl ja Stasha, jotka 12-vuotiaina joutuvat Auschwitziin. Tytöt ovat olleet aina yhdessä, ja niin he ovat myös keskitysleirillä - kunnes Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin, on Stashalla kaksi päämäärää: kostaa Josef Mengelelle ja löytää sisar.
Kostoon ei tarvitse kauan syitä etsiä. Epäinhilliset ja julmat kokeet, joita tohtori lapsille teki tutkiakseen elämää; sisarusten erottaminen toisistaan; monen elämän tuhoaminen; manipulointi - lista on loputon. Elämä leirillä on arvaamatonta ja pelottavaa, täynnä tummia varjoja.
Vaikuttavasti Konar nivoo yhteen monenlaisia teemoja. Syyllisyys, luottamus, julmuus, rakkaus, pahuus ja elämänusko ainakin ovat rakennusaineksina tarinassa, joka jää voimakkaasti mieleen.
Kirja Adlibriksen* valikoimissa.
Blogeissa: Kirjabrunssi, Usva, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin kirjanurkka ja Kirjaluotsi.
Helmet 2017: 21. Sankaritarina.
 |
| Affinity Konar: Elävien kirja (WSOY 2017) Alkuteos Mischling 2016 Suomentanut Hanna Tarkka 462 sivua |
Romaanin minäkertojina toimivat kaksossiskot Pearl ja Stasha, jotka 12-vuotiaina joutuvat Auschwitziin. Tytöt ovat olleet aina yhdessä, ja niin he ovat myös keskitysleirillä - kunnes Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin, on Stashalla kaksi päämäärää: kostaa Josef Mengelelle ja löytää sisar.
Kostoon ei tarvitse kauan syitä etsiä. Epäinhilliset ja julmat kokeet, joita tohtori lapsille teki tutkiakseen elämää; sisarusten erottaminen toisistaan; monen elämän tuhoaminen; manipulointi - lista on loputon. Elämä leirillä on arvaamatonta ja pelottavaa, täynnä tummia varjoja.
Sillä niin kuin sanoin itselleni, tässä paikassa oli väärin, että rupeaisin liian inhimilliseksi ketään toista kohtaan, että yrittäisin jättää jälkeni kenenkään muistoihin, ja mikä uhkaavinta, sallisin itselleni ensirakkauden josta voisi piankin tulla viimeiseni.Kauheuksia romaanissa riittää, mutta tasapainoa tuo kauneus, jota sitäkin löytyy jopa silloin, kun maailma näyttää hyvin mustalta. Julmuutta kehystää kerronnan tuoma vapahdus: pahuudella ei mässäillä vaan paljon jätetään lukijan oman mielikuvituksen varaan, onneksi. Silti on pakko tarinan päätyttyä jäädä miettimään, miten mittaamatonta voi pahuus olla. Samalla saa miettiä myös sitä, miten vahva on halu elää jopa silloin, kun minkäänlaista valoa ei näytä olevan.
Vaikuttavasti Konar nivoo yhteen monenlaisia teemoja. Syyllisyys, luottamus, julmuus, rakkaus, pahuus ja elämänusko ainakin ovat rakennusaineksina tarinassa, joka jää voimakkaasti mieleen.
Kirja Adlibriksen* valikoimissa.
Blogeissa: Kirjabrunssi, Usva, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin kirjanurkka ja Kirjaluotsi.
Helmet 2017: 21. Sankaritarina.
Lukulistalle meni, kiitos :)
VastaaPoistaOle hyvä, Mai. :)
Poista