Siirry pääsisältöön

Juhani Aho: Yksin

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan."


Kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidettä osaa
isännöi Tekstiluola.
Juhani Ahon pienoisromaani Yksin ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus.

Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään.
Hienot kasvot, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa ovat yht'äkkiä edessäni. Minun tekee mieleni etsiä niitä tuolta saattajajoukosta, vaikka tiedänkin, etteivät ne siellä ole.
Huumaantuneen rakastumisen kuvaukseen on monen lukijan varmasti helppo samaistua. Mies etsii tilaisuuksia kohdatakseen tunteidensa kohteen, on aika ajoin varma siitä, että tunteet saavat vastakaikua, mutta sitten varmuus katoaa ja epätoivo saa sijaa. Pian selviää, että vastakaikua ei luvassa ole, ja onnettomana mies vaeltaa Pariisin katuja kykenemättä kuitenkaan unohtamaan suurta rakkauttaan. Lohtua hän hakee myös maksullisen naisen luota, eikä aikalaisvastaanotto ollut pelkästään suopea juuri kurtisaanin tapaamisen vuoksi - tai ennemminkin sen takia, että kohtaaminen kuvataan tarinassa melko suoraan. Nykylukija ei makuuhuoneen tapahtumia pahemmin hätkähdä, eivätkä kai kaikki aikalaisetkaan.

Paitsi että Yksin on vahvojen tunteiden ja onnettoman rakkauden kuvaus, kuvataan elävästi myös paikkoja. Sekä kotimaa että hehkuva Pariisi loihditaan elävinä lukijan silmien eteen, ja tarinaan sisältyvä joulunvieton luonnehdinta jäi yltäkylläisyydessään hehkuvana mieleen.

Pienestä sivumäärästään (e-kirjassa 64 sivua) huolimatta Yksin on yllättävän intensiivinen. Kerronta on haikean mietteliästä, toki hidastakin, mutta kyllä tarinalla nykyihmisellekin on annettavaa: eivätpä tunteet ole suuresti reilussa sadassa vuodessa muuttuneet.

Muissa blogeissa: Villasukka kirjahyllyssä, Morren maailmaTäällä toisen tähden alla, Lumiomena - Kirjoja ja haaveiluaSallan lukupäiväkirja, Luetut, lukemattomat ja Kirjojen kamari.

Helmet 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.

Kommentit

  1. En ole lukenut yhtään Ahon romaania, mutta voisin paikata puutteen jossain vaiheessa. En välttämättä tällä kirjalla, koska oikeastaan rakkauden ja rakastumisen kuvaus ei ole minusta järin kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahon tuotannosta en tätä ensimmäisenä suosittelisikaan, sillä en pidä tätä mitenkään ykkösenä herran kirjoista.

      Poista
  2. Minun pitäisi löytää joku kotimainen klassikko Helmet-haasteeseen, ja Juhani Aho on todella korkealla potentiaalisten luettavien listalla. Papin rouvan ja Tyttären taisin jo ladata lukulaitteeseeni, mutten ole vielä aloittanut kumpaakaan. Tämä esittelemäsi teos kuulostaa hyvältä tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papin tytär voisi olla hyvä valinta, tämä Yksin on pohdiskelevuudessaan kovin hidas, vaikka toki myös kiintoisa ja nopealukuinen.

      Poista
  3. Ahon kirja palaa mieleeni impressioina. Myöhemmin mielikuvaan kirjasta sotkeutuu biografinen sälä. Siltä pilkkeiden lomasta pilkottaa kuitenkin kirjailijan taito kuvata tunnelmia. Kiitos mieleen palauttamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmia ja tunteita Aho tosiaan osaa kuvata. Kiitos, Tuija!

      Poista
  4. Kirjan nimestä saa kuvan, että se on ihmisen yksinäisyyden harmittelua, mutta kyse onkin rakkauskuvauksesta! Se ei tosiaan haalistu ajankaan kuluessa, jos on hyvin tehty. Kun kirjan sivumäärä on noinkin vähäinen ja se on saatavissa e:nä vapaasti, se olisi helposti kyllä luettavissa jossain vaiheessa itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti näitä klassikoita tosiaan käsiinsä saa, ei jää ainakaan saatavuudesta lukeminen kiinni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok