"Marja sanoi että meitä tullaan katsomaan ulkomaita myöten, vastasin tyynesti. Ollaan kuulemma maailman ensimmäiset naiset, jotka on vaaleilla valittu kansanedustajiksi."
Lipunkantajat jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa ja siten Nimettömistä ja Mustasukkaisista tuttujen naisten kertomuksia. Yhteiskunnallinen tilanne on epävakaa, ja Hilma ja Anna ovat kumpikin tahoillaan edelleen valmiita tekemään oman osansa tulevaisuuden ja kotimaan puolesta.
Suurlakko ja sortovallan vastustaminen eivät riitä vaan eteen tulee myös kysymys yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kuten historiasta tiedetään, oli Suomi aikanaan hyvin edistyksellinen, mitä äänioikeuskysymykseen tulee. Enni Mustosen romaanin päähenkilöt ovat muiden mukana taistelemassa sen puolesta, että myös naiset saavat äänestää ja siten vaikuttaa yhteiskunnan asioihin.
Vaikka Hilma ja Anna elävät erilaisissa elämäntilanteissa ja eri yhteiskuntaluokissa - toinen on perheellinen ompelijatar, toinen naimaton opettajatar - on heissä paljon samaa. Naiset haluavat rikkoa näkymättömiä rajoja eri tavoin, eikä pienintä tietenkään ole se, että molemmat asettuvat ehdokkaiksi historiallisissa vaaleissa. Omanlaisensa rajojen rikkoja - ja kiintoisa hahmo - on myös Augusta-täti, joka edustaa eri sukupolvea mutta on itsellinen ja itsenäinen.
Ennen kaikkea Lipunkantajat kertoo naisista ja naissukupuolen historiasta, mutta on mukana toki miehiäkin. Niin kuin Veikko, joka kantaa vastuunsa muidenkin puolesta, ja Artturi, joka sitten on melkoisen toisenlainen. Miehet kuitenkin jäävät toimeliaiden ja asioihin tarttuvien naisten varjoon.
Kirjablogien naistenviikkoon Lipunkantajat sopiikin monin tavoin. Naiskirjailijan kirjoittama romaani naisista kotimaamme historiassa riittäisi jo itsessään, mutta lisäksi teos kuvaa yleisemminkin naisten historiaa.
Enni Mustonen taitaa historiallisen viihteen. Kerronta on luontevaa ja historiasta muodostuu elävä kuvaelma, jota lukija (tai tässä tapauksessa kuuntelija) mieluusti seuraa. Erja Manto lukee äänikirjaa maltillisesti mutta eloisasti, ja kokonaisuus toimii hyvin.
 |
| Enni Mustonen: Lipunkantajat - Järjen ja tunteen tarinoita (Otava 2006) Äänikirjan lukija Erja Manto Kesto 7h 34min. |
Suurlakko ja sortovallan vastustaminen eivät riitä vaan eteen tulee myös kysymys yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kuten historiasta tiedetään, oli Suomi aikanaan hyvin edistyksellinen, mitä äänioikeuskysymykseen tulee. Enni Mustosen romaanin päähenkilöt ovat muiden mukana taistelemassa sen puolesta, että myös naiset saavat äänestää ja siten vaikuttaa yhteiskunnan asioihin.
Vaikka Hilma ja Anna elävät erilaisissa elämäntilanteissa ja eri yhteiskuntaluokissa - toinen on perheellinen ompelijatar, toinen naimaton opettajatar - on heissä paljon samaa. Naiset haluavat rikkoa näkymättömiä rajoja eri tavoin, eikä pienintä tietenkään ole se, että molemmat asettuvat ehdokkaiksi historiallisissa vaaleissa. Omanlaisensa rajojen rikkoja - ja kiintoisa hahmo - on myös Augusta-täti, joka edustaa eri sukupolvea mutta on itsellinen ja itsenäinen.
Ennen kaikkea Lipunkantajat kertoo naisista ja naissukupuolen historiasta, mutta on mukana toki miehiäkin. Niin kuin Veikko, joka kantaa vastuunsa muidenkin puolesta, ja Artturi, joka sitten on melkoisen toisenlainen. Miehet kuitenkin jäävät toimeliaiden ja asioihin tarttuvien naisten varjoon.
Kirjablogien naistenviikkoon Lipunkantajat sopiikin monin tavoin. Naiskirjailijan kirjoittama romaani naisista kotimaamme historiassa riittäisi jo itsessään, mutta lisäksi teos kuvaa yleisemminkin naisten historiaa.
Enni Mustonen taitaa historiallisen viihteen. Kerronta on luontevaa ja historiasta muodostuu elävä kuvaelma, jota lukija (tai tässä tapauksessa kuuntelija) mieluusti seuraa. Erja Manto lukee äänikirjaa maltillisesti mutta eloisasti, ja kokonaisuus toimii hyvin.
Minä olen lukenut nämä romaani niihin aikoihin, kun ne ilmestyivät ja nyt kuuntelin ne äänikirjoina. Pidän Mustosen tavasta kuvailla tapahtumia useasta eri näkökulmasta. Hilman hahmo tuli minulle tärkeämmäksi ja läheisemmäksi kuin Anna-Sofian.
VastaaPoistaHilma minuunkin vetosi enemmän, mutta minusta Anna-Sofia on tärkeä hahmo myöskin. Kahden naisen kautta hahmottuu hyvin, miten erilaisissa elämäntilanteissa naiset elävät. Ja kuitenkin heitä kiinnostavat samankaltaiset asiat.
PoistaIhanaa, sinäkin kuuntelet tätä sarjaa. Äänikirjakokemus oli viime kesäni huippuvirkistäjä auto- ja kävelymatkoilla. Oli jopa välillä pakko lähteiä kävelylle, jotta pääsin seuraamaan naisten elämän etenemistä. Ja kerrankin selvisin myös mustikan poiminnasta äänikirjakiinnostuksen avulla... Kian lailla Hilman taival vetää, joskin säätyverrokki tuo sävyjä tarinaan. (Sarjan viidennestä osasta en sano mitään!)
VastaaPoistaÄänikirjoina sarja tosiaan tuntuu toimivan hyvin. Hienoa, kun tarjotaan tällaista historiakuvausta niin vetävällä otteella!
Poista