Siirry pääsisältöön

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

"Hän makasi valveilla tuskin silmiään räpyttäen ja yritti löytää tien sinne minne ei enää ollut pääsyä. Lumimyrskyn hyisen muiston takaa hän ei löytänyt mitään, vaikka kuinka pinnisteli. Se tuskastutti.
Minun. Nimeni. On. Aleia.
Niin ajatteli tuo tummahiuksinen tyttö, joka samalla oli ja ei ollut Aleia."

Erika Vik:
Hän sanoi nimekseen Aleia
Kaksosauringot I
(Gummerus 2017)
532 sivua
Aleia on nuori nainen, joka päätyy kaukana tulevaisuudessa lumimyrskyn keskellä eräälle portille. Pihamaalta hänet löytää seleesi Corildon, jolla on mietittävää: ilman elementti on käyttäytynyt epävakaisesti, jotain outoa on meneillään. Mietittävää Corildonilla on pian lisää, kun kutsumaton vieras ei osaa sanoa menneisyydestään mitään. Selvää kuitenkin on, että tytössä on jotain erikoista.
Se ei ole magiaa, ihmisaistein havaittavissa. Se ei ole mahdin aikaansaama muutos.Se on itse mahtia.
Pian Coreildon ja tyttö, joka sanoo nimekseen Aleia, lähtevät pitkälle matkalle kohti Seleesiaa. He kohtaavat hyvyyttä ja pahuutta, itsensä kaltaisia ja erilaisia maassa, jossa on kaksi aurinkoa. He matkaavat Pohjoislinjan pikajunalla ja laivalla, taivaltavat ja taistelevat, kohtaavat matkallaan monenlaisia asioita.

Erika Vikin luoma maailma on kiehtova. Kuten takakansi lupaa, maailma on yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Lisäksi voisi todeta, että romaanin maailma on rakennettu niin taitavasti, että siihen on lukijan helppo asettua nautiskelemaan yhdistelmästä tulevaisuuden arvoituksia ja menneisyyden nostalgiaa.

En kuitenkaan onnistunut tarinan tenhoa täysin tavoittamaan, vaikka sen maailma on taidokkaasti luotu ja elementit sellaisia, että olisin voinut lumoutua. Olen siis samoilla linjoilla kirjojen ystävän Kristan (<3) kanssa. Henkilöt jäivät melko etäisiksi enkä saanut kiinni romaanin imusta - ehkä tiiviimpi lukeminen olisi voinut auttaa ainakin hieman. Lisäksi ilmaan jäi turhan paljon kysymyksiä, mutta ehkäpä vastauksia kysymyksiin saadaan myöhemmin.

Joka tapauksessa Hän sanoi nimekseen Aleia on huolella ja taitavasti rakennettu esikoisromaani, jonka uskon saavan vankan kannattajakunnan. Romaani aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joten kannattajakunnalle on jatkossakin luvassa hienoja lukuhetkiä.

Hän sanoi nimekseen Aleia on saanut blogeissa suitsutusta osakseen. Vilkaisepa vaikka blogeja Oksan hyllyltä, Kirjaluotsi ja Pauline von Dahl. Kannattaa muuten käydä tutustumassa osoitteeseen seleesia.com, jos haluaa tutustua romaanin maailmaan.

Helmet 2017: 31. Fantasiakirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…