Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Risteyskohdat

"Nelson kyyditsee Ruthin takaisin yliopistolle. Hän näyttää vajonneen synkkyyteen, mutta Ruth on kiihkeän innostuksen vallassa. Rautakautinen ruumis, koska ruumiiden täytyy tietenkin olla rautakaudelta, rituaaliteurastusten ja upeiden aarrekätköjen ajalta. Mitä se merkitsee? Se on kaukana paalukehärakennelmasta, mutta voisivatko löydöt liittyä toisiinsa jotenkin?"
Elly Griffiths:
Risteyskohdat
(Tammi 2017)
Alkuteos The Crossing Places 2009
Suomentanut Anna Lönnroth
305 sivua
Risteyskohdat on ensimmäinen osa Ruth Galloway -sarjaa, jonka päähenkilö Ruth on arkeologi. Nainen elää kissojensa kanssa yksin tavallista elämää, jonka rauha järkkyy, kun poliisi pyytää hänen apuaan. Muinaisen paalukehän lähettyviltä on löytynyt ruumis, ja arkeologia tarvitaan avuksi selvittämään, kuinka vanha ruumis on. Voisiko kyseessä olla Lucy Downey, joka on kadonnut kymmenen vuotta aiemmin ja jota poliisi ei ole kyennyt löytämään?

Ruthin avunanto ei jää vain ruumiin iän kartoittamiseen, vaan pian nainen huomaa olevansa syvällä kadonneen tytön kohtalon selvittämisessä. Kun vielä toinenkin tyttö katoaa, on selvää, että Lucyn tapaus on pakko selvittää: komisario Harry Nelson ei halua luovuttaa, vaikka pian käy ilmi, että Ruthin tutkimukset halutaan pysäyttää säikäyttämällä nainen luopumaan.
Ruth kuulostelee, ja sydän hakkaa niin valtavin, epäsäännöllisin lyönnein, että Ruth miettii, saako hän sydänkohtauksen tältä seisomalta. Koputus saa Ruthin älähtämään pelosta. Nyt se on täällä. Yön kulkija. Peto. Kauhu.
Risteyskohdat on juoneltaan vetävä dekkari, joka onnistuu pitämään lukijan otteessaan. Hahmot ovat kiinnostavia: Ruth on tavallinen, miellyttävä nainen, joka joutuu historiakiinnostuksensa myötä keskelle epätavallisia tapahtumia. Sivuhenkilöistä löytyy omaperäisiä ja melko erikoisiakin kulkijoita, ja miljöö on kuvattu kiehtovasti siten, että marskimaan näkee ja haistaa mielessään.

Dekkarissa sorrutaan kliseisiin, kuten vaikka yksinäinen nainen kissoineen ja poliisi-isä pahantuulisine teinilapsineen, mutta ne antaa mieluusti anteeksi, kun kaikki muutoin toimii varsin mainiosti. Tuulinen Pohjanmeren rannikko, sympaattinen päähenkilö ihmissuhteineen, tiivistyvä jännitys ilman väkivallalla mässäilyä - siinäpä yhdistelmä, joka sopii minun dekkarimakuuni vallan hyvin. Niinpä jäänkin innolla odottamaan seuraava Ruth Galloway -dekkaria, joka ilmestyy jo syksyllä nimellä Januksen kivi.

Kirjasta on blogannut myös Kirsi.

Helmet 2017: 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän - arkeologia on minulle vieras joskin kiinnostava aihealue.

Risteyskohdat Adlibriksen* valikoimissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?