Siirry pääsisältöön

Kristina Ohlsson: Lotus blues

"Yhden asian olin tehnyt itselleni selväksi jo ennen kuin saavuin tuona maanantaina toimistolle. Olin päättänyt ottaa Saran tapauksen hoidettavakseni, joten minun oli syytä lopettaa puolivillaiset etsiväleikit ja suhtautua asiaan kylmäm ammattimaisesti."
Kristina Ohlsson:
Lotus blues (WSOY 2016)
Alkuteos Lotus blues 2014
Suomentajat Antti Autio ja Pekka Marjamäki
Äänikirjan lukija Aku Laitinen
Kesto 14h 33min.
Kristina Ohlssonin dekkari Lotus blues avaa asianajaja Martin Benneristä kertovan sarjan. Benner on tarinan päähenkilö, joka kertaa kokemuksiaan hotelli Grandissa freelance-toimittajalle. Kun kronologisesti etenevä kerronta muodostuu pääosin menneisyyteen sijoittuvista tapahtumista, joita Benner muistelee, on luontevaa, että tarinassa vihjaillaan ajoittain siitä, mitä tuleman pitää:
Mahdoinko jo Saran valokuvaa katsellessani aavistaa, minne tieni lopulta veisi? Vastaus on tietenkin kielteinen. Jos minulla olisi ollut pienikin aavistus tapahtumien myöhemmästä kulusta, olisin luonnollisesti vetäytynyt pois koko jutusta, kun se oli vielä mahdollista. Siinä vaiheessa olin kuitenkin autuaan tietämätön tulevista koettelemuksista ja jatkoin siksi oman hautani kaivamista.
Bennerin kertomuksista koostuu monimutkainen vyyhti, johon liittyy useita ruumiita, tuhopoltto, korruptoituneita poliisivoimia, kadonneita lapsia ja sarhamurhaepäilty, joka ehti tehdä ennen oikeudenkäyntiä itsemurhan.

Viimeksi mainittu tunnetaan nimellä Teksasin Sara. Ruotsalaissyntyinen nuori nainen päätyi aikanaan Yhdysvaltoihin au pairiksi. Pinnan alla kuitenkin kyti paljon enemmän, ja jostain syystä Sara päätyi Ruotsiin palattuaan tunnustamaan viisi surmatyötä. Saran veli Bobby kuitenkin on varma sisarensa syyttömyydestä ja pyytää Martin Benneriä selvittämään, mitä Saralle oikein tapahtui ja mihin Saran poika Mio katosi vain vähän aikaa ennen äitinsä kuolemaa.

Vastentahtoisesti lakimies Benner päätyy tutkimaan vuosien takaisia tapahtumia, ja seuraukset ovat arvaamattomat. Edes suurin asia ei ole se, että asianajaja lavastetaan syylliseksi kahteen surmaan, vaan mies kohtaa vastoinkäymisiä, joita ei osannut etukäteen lainkaan aavistaa. Juuri, kun mies luulee, ettei mikään voisi enää olla huonommin, saa hän uutisia, jotka suistavat hänen elämänsä raiteiltaan.

Monen muun tavoin en malta olla kommentoimatta Martin Benneriä, joka on sanalla sanottuna ärsyttävä. Mies rakastaa itseään (ja irtoseksiä) ja elää työtoverinsa Lucyn kanssa varsin avoimessa suhteessa - Benner itse tulkitsee suhteen niin avoimeksi, että mikään ei estä häntä vilkuilemasta muita naisia silloinkaan, kun Lucy on paikalla. Toisaalta matkan varrella mies pehmenee ja kyseenalaistaa itsekin omaa elämäntapaansa, mikä tekee hänet hieman siedettävämmäksi.

Dekkari itsessään toimii hyvin, juoni on vetävä ja tunnelma tiivistyy trillerimäiseksi, kun verkko asianajajan ympärillä kiristyy. Varsinaista vapautusta ei lukijalle tarjota lopussakaan, sillä tarina loppuu cliffhangeriin, joka lupaa, että jatkoa seuraa. Sitä onkin tarjolla sarjan kakkososassa, joka on nimeltään Mion blues. Luulenpa, että se on lähestulkoon pakko ottaa luettavaksi tai kuunneltavaksi ennemmin tai myöhemmin, siinä määrin paljon Martin Bennerin kohtalo salaperäisten vihollisvoimien puristuksessa jäi kiinnostamaan.

Ohlssonin dekkarista muualla: Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Tässä kaupungissa tuulee aina.

Kommentit

  1. Luin nämä molemmat Lotuksen ja Mion, mutta enemmän tykkään Fredrika-sarjasta ja siihen on tulossa tänä vuonna uusi kirja.

    Mukavaa vappua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Fredrika-sarja on minulle täysin vieras - pitänee tutustua!
      Kiitos samoin! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…