Siirry pääsisältöön

Kristina Ohlsson: Lotus blues

"Yhden asian olin tehnyt itselleni selväksi jo ennen kuin saavuin tuona maanantaina toimistolle. Olin päättänyt ottaa Saran tapauksen hoidettavakseni, joten minun oli syytä lopettaa puolivillaiset etsiväleikit ja suhtautua asiaan kylmäm ammattimaisesti."
Kristina Ohlsson:
Lotus blues (WSOY 2016)
Alkuteos Lotus blues 2014
Suomentajat Antti Autio ja Pekka Marjamäki
Äänikirjan lukija Aku Laitinen
Kesto 14h 33min.
Kristina Ohlssonin dekkari Lotus blues avaa asianajaja Martin Benneristä kertovan sarjan. Benner on tarinan päähenkilö, joka kertaa kokemuksiaan hotelli Grandissa freelance-toimittajalle. Kun kronologisesti etenevä kerronta muodostuu pääosin menneisyyteen sijoittuvista tapahtumista, joita Benner muistelee, on luontevaa, että tarinassa vihjaillaan ajoittain siitä, mitä tuleman pitää:
Mahdoinko jo Saran valokuvaa katsellessani aavistaa, minne tieni lopulta veisi? Vastaus on tietenkin kielteinen. Jos minulla olisi ollut pienikin aavistus tapahtumien myöhemmästä kulusta, olisin luonnollisesti vetäytynyt pois koko jutusta, kun se oli vielä mahdollista. Siinä vaiheessa olin kuitenkin autuaan tietämätön tulevista koettelemuksista ja jatkoin siksi oman hautani kaivamista.
Bennerin kertomuksista koostuu monimutkainen vyyhti, johon liittyy useita ruumiita, tuhopoltto, korruptoituneita poliisivoimia, kadonneita lapsia ja sarhamurhaepäilty, joka ehti tehdä ennen oikeudenkäyntiä itsemurhan.

Viimeksi mainittu tunnetaan nimellä Teksasin Sara. Ruotsalaissyntyinen nuori nainen päätyi aikanaan Yhdysvaltoihin au pairiksi. Pinnan alla kuitenkin kyti paljon enemmän, ja jostain syystä Sara päätyi Ruotsiin palattuaan tunnustamaan viisi surmatyötä. Saran veli Bobby kuitenkin on varma sisarensa syyttömyydestä ja pyytää Martin Benneriä selvittämään, mitä Saralle oikein tapahtui ja mihin Saran poika Mio katosi vain vähän aikaa ennen äitinsä kuolemaa.

Vastentahtoisesti lakimies Benner päätyy tutkimaan vuosien takaisia tapahtumia, ja seuraukset ovat arvaamattomat. Edes suurin asia ei ole se, että asianajaja lavastetaan syylliseksi kahteen surmaan, vaan mies kohtaa vastoinkäymisiä, joita ei osannut etukäteen lainkaan aavistaa. Juuri, kun mies luulee, ettei mikään voisi enää olla huonommin, saa hän uutisia, jotka suistavat hänen elämänsä raiteiltaan.

Monen muun tavoin en malta olla kommentoimatta Martin Benneriä, joka on sanalla sanottuna ärsyttävä. Mies rakastaa itseään (ja irtoseksiä) ja elää työtoverinsa Lucyn kanssa varsin avoimessa suhteessa - Benner itse tulkitsee suhteen niin avoimeksi, että mikään ei estä häntä vilkuilemasta muita naisia silloinkaan, kun Lucy on paikalla. Toisaalta matkan varrella mies pehmenee ja kyseenalaistaa itsekin omaa elämäntapaansa, mikä tekee hänet hieman siedettävämmäksi.

Dekkari itsessään toimii hyvin, juoni on vetävä ja tunnelma tiivistyy trillerimäiseksi, kun verkko asianajajan ympärillä kiristyy. Varsinaista vapautusta ei lukijalle tarjota lopussakaan, sillä tarina loppuu cliffhangeriin, joka lupaa, että jatkoa seuraa. Sitä onkin tarjolla sarjan kakkososassa, joka on nimeltään Mion blues. Luulenpa, että se on lähestulkoon pakko ottaa luettavaksi tai kuunneltavaksi ennemmin tai myöhemmin, siinä määrin paljon Martin Bennerin kohtalo salaperäisten vihollisvoimien puristuksessa jäi kiinnostamaan.

Ohlssonin dekkarista muualla: Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Tässä kaupungissa tuulee aina.

Kommentit

  1. Luin nämä molemmat Lotuksen ja Mion, mutta enemmän tykkään Fredrika-sarjasta ja siihen on tulossa tänä vuonna uusi kirja.

    Mukavaa vappua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Fredrika-sarja on minulle täysin vieras - pitänee tutustua!
      Kiitos samoin! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o