Siirry pääsisältöön

Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi

"Nyt häneltä odotettiin sekä Pariisissa että kotona vähintään yhtä suurta menestystä. Sitä ajatellessaan hän tunsi lamaannuttavaa kauhua. Piti pitää katseensa käsillä olevassa työssä, hän käski itseään. Piti maalata vain itselleen. Taiteen piti olla miellyttämisen tarpeen yläpuolella. Taiteen piti kuvastaa hengen kauneutta."
Venla Hiidensalo:
Sinun tähtesi
(Otava 2017)
480 sivua
Sinun tähtesi -romaanissa valokeilaan asettuu suuri mies, kansallistaiteilija Albert Edelfelt. Tarina ulottuu nuoruusvuosista aina kuolemaan saakka, ja Edelfeltin elämän rinnalla kulkee kuva muuttuvasta Suomesta, joka astelee kohti itsenäisyyttä, jota Edelfelt itse ei kuitenkaan ehdi näkemään. Nuoren Suomen kahtiajakautumisen näkee kuitenkin Edelfeltin isätön poika Aarne. Toisaalta Albert Edelfelt ei tunnu olevan erityisen kiinnostunut siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun taas muun muassa eräs Juhani Aho ottaa keskusteluissa kyllä kantaa.

Mitenkään vähäpätöiseen tai pieneen hahmoon Venla Hiidensalo ei ole romaanissaan tarttunut. Yksi Suomen taiteen kultakauden merkittävimmistä henkilöistä näyttäytyy Hiidensalon romaanissa miehenä, jota vietit vievät ja joka kaipaa rakkautta voidakseen tehdä taidetta. Rakkautta ei tuo vaimo Ellan, vaan avioliitto on alusta alkaen kylmä, mutta Pariisissa mies voi päästä eroon arjen vaatimuksista ja löytää intohimoa, joka saa siveltimen eloon.  Siellä on mahdollista jättää mielen taka-alalle niin vaimo ja poika kuin äiti ja sisar, joilla kaikilla on odotuksia. Mikä sitten lopulta tuo onnen?
Elämässä kaikki jäi kesken. Ehkä ihmiset rakastivat taidetta juuri siksi. Hänkin oli kuvitellut, että elämässä tulisi käänne, joka selittäisi kaiken siihen asti tapahtuneen. Että ratkaisu oli jotenkin itsestä kiinni. Hän oli jäänyt kiinni samaan luonnokseen. Kaikki toistui yhä uudestaan. Mallit, hymyt, hetkelliset ihastukset ja niitä seuraava melankolia.
Odotuksia Albert Edelfelt asettaa itselleenkin. Sinun tähtesi kuvaa miestä, jolle taide on välillä tuskaa, välillä nautinto, usein keino hankkia elanto - ja siksi on taivuttava tukijoiden vaatimuksiin, tehtävä töitä jotka kelpaavat ja myyvät. Yksi keskeinen lanka teoksessa on kysymys taiteilijuudesta.
- Uskotko, että taiteilijuudesta on mahdollista parantua?
Albert huokasi. - Se on kuin kirous. Minä en valinnut sitä.
- Kiinnostavaa. Mitä maalaaminen sinulle sitten antaa?
- Kukaan ajatteleva ihminen ei voi järjellä perustella, että maailmassa olisi mieltä. Taide on yritystä uskoa, että sittenkin on, Albert sanoi.
Albert Edelfeltin lisäksi tarina etenee myös muiden, esimerkiksi Berta-siskon näkökulmasta. Bertan ja Ellan-vaimon myötä avautuu näkymä naisen asemaan: Berta haluaisi kirjailijaksi, Ellan yliopistoon - naisten haaveet jäävät vain haaveiksi.

Alber Edelfelt sen sijaan nostetaan kansallistaiteilijaksi, eikä hän itse titteliään oikein tunnu tunnistavan. Romaanissa suurta taiteentekijää ei koroteta vaan pikemminkin lasketaan alas jalustalta: hän on mies, jonka kalu tuntuu määrittelevän elämää - alussa häiritsevän paljon - ja joka ei kaihda hakeutua malliensa kanssa intiimiin kanssakäymiseen huolimatta siitä, että taiteilijan ja mallin välinen suhde voi olla hyvinkin epätasa-arvoinen.

Venla Hiidensalo kirjoittaa kauniisti: kieli soljuu hänen käsissään taitavasti. Hän luo historiamme suurmiehestä verevän ja elävän kuvan, joskaan aivan yskimättä tarina ei käyntiin lähtenyt. Loppupuolella asettuminen elämänsä ehtoopuolta käyvän miehen nahkoihin käy vaivatta, todentuntuisesti, jopa koskettavasti. Aarnen osuus, joka romaanin päättää, jää kuitenkin valitettavan irralliseksi.

Helmet 2017: 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja - en tiedä, missä määrin Hiidensalo on hakenut romaaniinsa innoitusta Edelfeltin taiteesta, mutta luulen teoksen joka tapauksessa sopivan tähän haastekohtaan oikein hyvin. Kirjaa lukiessa oli pakko aika ajoin etsiä netistä kuvia Eelfeltin teoksista - esimerkiksi Virginien katse muuntui kirjan myötä kovin intensiiviseksi.

Kirjasta muualla: Tekstiluola, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Lillin kirjataivas.

Kommentit

  1. Minua kiinnostaa tämä kirja tosi paljon, ja jo lainasinkin pikalainana. Kotona sitten vaan alkoi tuntua, että on liian muhkea kirja juuri tähän hetkeen. Pitää ottaa uusi yritys vaikka kesän tienoilla. Tiedän Edelfeltistä henkilönä vähän, ja Hiidensalon kirja tuntuu mielenkiintoisemmalta lähestymistavalta hänen persoonaansa kuin elämäkerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika muhkea romaani tosiaan on, ja alkuun vei hetken, ennen kuin pääsin tarinaan kiinni. Joku muukin näytti sanovan samaa, joten älä lannistu, jos ilmenee käynnistysvaikeuksia. :)

      Poista
  2. Minä valitsin ihan saman Helmet-haasteen kohdan, kun ajattelin, että useakin Edelfeltin taulu innoitti Hiidensalon kirjoittamaan niiden syntyvaiheista.

    Hieno kirjoitus. Tuo taiteilijuus oli tärkeä teema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula. Edelfeltin töitä oli niin hienosti esillä, että uskaltauduin Helmet-haasteesta tuon kohdan valikoimaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok