Siirry pääsisältöön

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

"Ajatteletko koskaan", Clementine kysyi varovaisesti eikä katsonut Samia vaan keinuvaa yksinäistä jahtia, jonka purjetta tuuli riuhtoi vihaisesti. Kuka halusi purjehtia tässä säässä? "Entä jos emme olisi menneet sinne? Entä jos jompikumpi tytöistä olisi sairastunut, tai minun olisi pitänyt tehdä töitä, tai sinulla olisi ollut töitä tai mitä nyt ikinä, ja olisimme jättäneet menemättä niille grillikutsuille? Ajatteletko sitä koskaan?"
Liane Moriarty:
Tavalliset pikku pihajuhlat
(WSOY 2017)
Alkuteos Truly Madly Guilty
Suomentanut Helene Bützow
464 sivua
Liane Moriartyn romaanin Tavalliset pikku pihajuhlat keskipiste on oikeastaan eräs australialainen piha. Tiffanyn ja Vidin luokse on kokoontunut grillijuhliin joukko ihmisiä: kuusi aikuista ja kolme lasta. Yhteiseen hetkeen kohdistuu monenlaisia odotuksia mutta sitä, mitä tapahtuu lopulta, ei kukaan osaa aavistaa.

Mortiartylle tuttuun tapaan homman pihviä pidetään grillissä viimeiseen asti. Liikutaan nykyhetkestä takaumin grillijuhliin, sateesta aurinkoon. Kerrotaan, mikä on tilanne nykyhetkessä; melkein kaikilla on jotenkin paha olla; ja vähitellen avataan foliota pihvin ympäriltä, kunnes juhlien tapahtumat selkiytyvät. Selviää, että jotain dramaattista tapahtui, ja sen vuoksi grillijuhlia muistetaan pahoilla mielin vielä kuukausien kuluttua.

Henkilökaarti, joka Tiffanyn ja Vidin pihaan kokoontuu, on eloisa. Samin ja Clementinen mukana ovat pikkutytöt Holly ja Ruby, Erika ja Oliver puolestaan ovat lapsettomia mutta taitavia lasten kanssa. Isäntäväen tytär Dakota viihdyttää pienempiään aikansa kunnes vetäytyy omaan huoneeseensa lukemaan. Sivustakatsojana on vielä naapurin Harry, äreä vanha mies, joka tarkkailee naapurustoa kodistaan ja vaatii säätämään juhlien musiikkia hiljemmalle.

Henkilönsä Moriarty on koonnut taiten, jokaisella on oma historiansa ja luonteensa. Silti heistä on jotenkin vaikea saada kiinni, ja alkuun meni aikaa, ennen kuin pääsin kirjavassa joukossa perille siitä, kuka on kukin, varsinkin kun näkökulmat vaihtuivat tiuhaan. Eikä tutustumisenkaan myötä syntynyt erityistä tunnetta henkilöitä kohtaan.

Aiemmin tapahtuneen keriminen auki vähän kerrallaan on toki varsin toimiva ratkaisu, mutta tällä kertaa tuntui siltä, että keriminen kesti turhan pitkään. Ehkä vähemmän olisi ollut enemmän niin näkökulmien kuin käänteen tekevän tapahtuman salailun suhteen.

Jos oli runsaudenpulaa henkilögalleriassa, näkökulmissa ja kerronnassa, oli sitä lopulta myös sisällössä. Romaanissa ehditään sivuta niin vanhemmuutta ja lapsettomuutta kuin eräänlaista sisaruutta, ystävyyttä ja aikuisen suhdetta omiin vanhempiinsa. Lisäksi esille nostetaan esimerkiksi yksinäisyyttä, yhteisöllisyyttä tai sen puutetta, häpeää ja syyllisyyttä. Runsasta on, kovin runsasta. Runsaalta tuntui myös lähes kaiken auki selittäminen, mikä oli harmillista, sillä aiemmin muistan Moriartyn jättäneen laajemmin tilaa lukijan omille oivalluksille ja päätelmille.

Vaikka tässä nyt melko voimakkaasti moitiskelen, ei lukukokemukseni pelkästään huono ollut. Vetävästi Moriarty kirjoittaa, edelleenkin, ja kyllä hänen nimensä takaa yhä vaivattoman lukukokemuksen. Viihdyttävää lukukokemusta etsivälle tämä voi olla oiva valinta.

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Amman lukuhetki, Kirjojen keskellä ja Yksi pieni lukupäiväkirja.

Helmet 2017: 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Oi, minä pidän tästä todella paljon! Siinä missä etyin Hyvän aviomiehen 'väärään loppuun', ihastelin tämän taidokasta tarinaa alusta viimeiselle sivulle. Jo Musta valkeat valheet herättivät minut huomaaman, että Moatry kirjoittaa rankoista aiheista helpolla, mutta ei huonolla kielellä.

    Pidän tästä eniten Moriartyn kirjoista. Samaistuin Clementinen ahdistukseen, kun äitinsä ei tajunnut miteh tukahdutti oman tyttärensä valitsemalla tälle ystävän, joka oli kuin takiainen! En kokkenut sivuja liian runsaiksi, minkä teen useinkin:) Tätä olisin vaikka vielä lukenut enemmänkin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiva kuulla, että pidit! Hyvä aviomies on minulta lukematta, mutta Mustat valkeat valheet oli minusta oikein hyvä. Moriarty kirjoittaa raskaista aiheista ihastuttavan kepeästi mutta ei liian viihteellisesti, siitä pidän kovin.

      Poista
  2. En ole tätä Moriartya vielä lukenut mutta odotan kirjalta paljon. Samaan aikaan kun hän kirjoittaa jokseenkin viihdyttävästi niin kuten Leena sanoi, ei tämä kirjailija pelkää rankkoja aiheita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän siitä, miten Moriarty yhdistää viihdyttävyyden ja raskaat aiheet. Tämä ei minun mielestäni ole parasta Moriartya, mutta sinä saatat olla täysin toista mieltä. :)

      Poista
  3. Mulla jäi tämä kesken. :( En vaan jaksanut sitä kiertelyä ja kaartelua, halusin tietää mikä se kohtalokas tapahtuma pihajuhlissa oli, niin menin sitten spoilaamaan sen itseltäni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin makuuni tässä oli turhan paljon kiertelyä ja kaartelua. Jatkoin silti loppuun saakka, joten jokin tässä veti.

      Poista
  4. Viime aikoina olen ajatellut, että pitäisi varmaankin tutustua Moriartyn tuotantoon, ja tämä teksti vain vahvisti ajatusta! Jospa vaikka kesällä olisi kunnolla aikaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesälukemiseksi Moriartya muuten voi lämpimästi suositella: se kepeys (vaikka syvempiä teemojakin mukana on) sopii minusta mainiosti kesään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El