Siirry pääsisältöön

Lumoava luonto -luontokirjahaaste

"Metsä ei ole koskaan vain yksi metsä. Se on monta metsää, sisäkkäin ja lomittain. Jossakin levittäytyy kuiva mäntykangas, toisaalla pilkottaa kostea korpi, rehevä lehto tai kallionyppylä. Jokaisessa metsälaikussa on viljalti elämää. Osa eliölajeista viihtyy millaisessa metsässä hyvänsä, mutta suurin osa suosii tietynlaista metsää."

MarikaOksa houkutti tarttumaan luontokirjaan Lumoava luonto -haasteessaan, ja minähän tein töitä käskettyä. Ehdolla haastelukemiseksi oli pari teosta, mutta viimein voiton vei Eeva-Liisa Hallanaron, Saija Kuuselan, Aino Juslénin ja Terhi Ryttärin toimittama Metsän salainen elämä, joka tarjoaa yllättävän ja oivalluksia tarjoavan retken syvälle metsän uumeniin.

Eeva-Liisa Hallanaro, Saija Kuusela, Aino Juslén ja Terhi Ryttäri (toim.):
Metsän salainen elämä
(Gaudeamus 2016)
395 sivua
Vaikka me suomalaiset olemme kuulemma metsäkansaa, osaa metsä yllättää. Metsän salainen elämä -kirjan myötä lukijalle selviää, miten monimuotoinen ja suunnaton kokonaisuus kotoisa metsämme lopulta onkaan. Lähellämme elää monenlaisia olentoja, joiden olemassaolosta en ole koskaan kuullutkaan tai joiden nimi on vain etäisesti tuttu. Kirjoittajat kertovat, mitä esimerkiksi lattajalkakärpäset ja kultapistiäiset luonnossa tekevät.

Tuttujakin olentoja kirjasta löytyy kosolti ja niidenkin asemaa osana valtavaa systeemiä avataan kattavasti. Lisäksi teos vastaa kysymyksiin, joita lukija on saattanut joskus pohdiskella:
Hei, mikäs keltainen läntti tuohon lahopuun pintaan on ilmestynyt! Ei se vielä eilen ollut siinä. Tunnustellaanpa sormella. Se on pehmeää, muttei hyytelömäistä eikä sitkeää. Jonkinlaista limaa kuitenkin.

Erityisesti pidän kirjan tyylistä. Metsän ihmeistä kerrotaan rennon tarkalla otteella, johon lukijan on helppo tarttua. Tietoa on paljon ja lisäksi kirjan kuvitus on laadukasta. Metsän salainen elämä vie lukijansa kiehtovalle ja avartavalle retkelle, jonka päätyttyä lähiluontoa katselee aivan uusin silmin.

Tämä kirja valittiin vuoden 2016 luontokirjaksi, mitä en hämmästele lainkaan, niin kiehtova teos on kyseessä.  Helmet 2017 -listalta kuittaantuu kohta 22. Kuvitettu kirja.

Kommentit

  1. Onpas mukavan oloinen kirja! Hieman ensin kauhistuin kirjan sivumäärää, mutta tekstiosuudet ovat ilmeisesti aika jouhevaa luettavaa. Tähän voisin itsekin tutustua, kiitos kivasta vinkistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä mukava tyyli, jonka ansiosta lukeminen ei tunnu raskaalta. Asiaa tosin on niin paljon, että ei tätä hetkessä lue. :)

      Poista
  2. Ostin tämän jokin aika sitten omakseni. Hämähäkkikammoisena kauhistuttaa vain luku lukeista! :´D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omassa hyllyssä tämän pitäisikin majailla, sillä kirjan pariin olisi kiva aika ajoin palata. Jospa hämähäkkikammoisuus helpottaisi, kun tutustut ötököiden elämään! :)

      Poista
  3. Jäin Turun kirjamessuilla korvasta kiinni, kun siellä tekijät kertoivat juuri tuosta limasta... Kiehtovaa :D Sittemmin olenkin unohtanut tämän eli kiitokset, nyt varaan sen kyllä kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekijöitä olisikin kiva päästä kuuntelemaan. Toivottavasti lukukokemus on antoisa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…