Siirry pääsisältöön

Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi

"Nyt häneltä odotettiin sekä Pariisissa että kotona vähintään yhtä suurta menestystä. Sitä ajatellessaan hän tunsi lamaannuttavaa kauhua. Piti pitää katseensa käsillä olevassa työssä, hän käski itseään. Piti maalata vain itselleen. Taiteen piti olla miellyttämisen tarpeen yläpuolella. Taiteen piti kuvastaa hengen kauneutta."
Venla Hiidensalo:
Sinun tähtesi
(Otava 2017)
480 sivua
Sinun tähtesi -romaanissa valokeilaan asettuu suuri mies, kansallistaiteilija Albert Edelfelt. Tarina ulottuu nuoruusvuosista aina kuolemaan saakka, ja Edelfeltin elämän rinnalla kulkee kuva muuttuvasta Suomesta, joka astelee kohti itsenäisyyttä, jota Edelfelt itse ei kuitenkaan ehdi näkemään. Nuoren Suomen kahtiajakautumisen näkee kuitenkin Edelfeltin isätön poika Aarne. Toisaalta Albert Edelfelt ei tunnu olevan erityisen kiinnostunut siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun taas muun muassa eräs Juhani Aho ottaa keskusteluissa kyllä kantaa.

Mitenkään vähäpätöiseen tai pieneen hahmoon Venla Hiidensalo ei ole romaanissaan tarttunut. Yksi Suomen taiteen kultakauden merkittävimmistä henkilöistä näyttäytyy Hiidensalon romaanissa miehenä, jota vietit vievät ja joka kaipaa rakkautta voidakseen tehdä taidetta. Rakkautta ei tuo vaimo Ellan, vaan avioliitto on alusta alkaen kylmä, mutta Pariisissa mies voi päästä eroon arjen vaatimuksista ja löytää intohimoa, joka saa siveltimen eloon.  Siellä on mahdollista jättää mielen taka-alalle niin vaimo ja poika kuin äiti ja sisar, joilla kaikilla on odotuksia. Mikä sitten lopulta tuo onnen?
Elämässä kaikki jäi kesken. Ehkä ihmiset rakastivat taidetta juuri siksi. Hänkin oli kuvitellut, että elämässä tulisi käänne, joka selittäisi kaiken siihen asti tapahtuneen. Että ratkaisu oli jotenkin itsestä kiinni. Hän oli jäänyt kiinni samaan luonnokseen. Kaikki toistui yhä uudestaan. Mallit, hymyt, hetkelliset ihastukset ja niitä seuraava melankolia.
Odotuksia Albert Edelfelt asettaa itselleenkin. Sinun tähtesi kuvaa miestä, jolle taide on välillä tuskaa, välillä nautinto, usein keino hankkia elanto - ja siksi on taivuttava tukijoiden vaatimuksiin, tehtävä töitä jotka kelpaavat ja myyvät. Yksi keskeinen lanka teoksessa on kysymys taiteilijuudesta.
- Uskotko, että taiteilijuudesta on mahdollista parantua?
Albert huokasi. - Se on kuin kirous. Minä en valinnut sitä.
- Kiinnostavaa. Mitä maalaaminen sinulle sitten antaa?
- Kukaan ajatteleva ihminen ei voi järjellä perustella, että maailmassa olisi mieltä. Taide on yritystä uskoa, että sittenkin on, Albert sanoi.
Albert Edelfeltin lisäksi tarina etenee myös muiden, esimerkiksi Berta-siskon näkökulmasta. Bertan ja Ellan-vaimon myötä avautuu näkymä naisen asemaan: Berta haluaisi kirjailijaksi, Ellan yliopistoon - naisten haaveet jäävät vain haaveiksi.

Alber Edelfelt sen sijaan nostetaan kansallistaiteilijaksi, eikä hän itse titteliään oikein tunnu tunnistavan. Romaanissa suurta taiteentekijää ei koroteta vaan pikemminkin lasketaan alas jalustalta: hän on mies, jonka kalu tuntuu määrittelevän elämää - alussa häiritsevän paljon - ja joka ei kaihda hakeutua malliensa kanssa intiimiin kanssakäymiseen huolimatta siitä, että taiteilijan ja mallin välinen suhde voi olla hyvinkin epätasa-arvoinen.

Venla Hiidensalo kirjoittaa kauniisti: kieli soljuu hänen käsissään taitavasti. Hän luo historiamme suurmiehestä verevän ja elävän kuvan, joskaan aivan yskimättä tarina ei käyntiin lähtenyt. Loppupuolella asettuminen elämänsä ehtoopuolta käyvän miehen nahkoihin käy vaivatta, todentuntuisesti, jopa koskettavasti. Aarnen osuus, joka romaanin päättää, jää kuitenkin valitettavan irralliseksi.

Helmet 2017: 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja - en tiedä, missä määrin Hiidensalo on hakenut romaaniinsa innoitusta Edelfeltin taiteesta, mutta luulen teoksen joka tapauksessa sopivan tähän haastekohtaan oikein hyvin. Kirjaa lukiessa oli pakko aika ajoin etsiä netistä kuvia Eelfeltin teoksista - esimerkiksi Virginien katse muuntui kirjan myötä kovin intensiiviseksi.

Kirjasta muualla: Tekstiluola, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Lillin kirjataivas.

Kommentit

  1. Minua kiinnostaa tämä kirja tosi paljon, ja jo lainasinkin pikalainana. Kotona sitten vaan alkoi tuntua, että on liian muhkea kirja juuri tähän hetkeen. Pitää ottaa uusi yritys vaikka kesän tienoilla. Tiedän Edelfeltistä henkilönä vähän, ja Hiidensalon kirja tuntuu mielenkiintoisemmalta lähestymistavalta hänen persoonaansa kuin elämäkerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika muhkea romaani tosiaan on, ja alkuun vei hetken, ennen kuin pääsin tarinaan kiinni. Joku muukin näytti sanovan samaa, joten älä lannistu, jos ilmenee käynnistysvaikeuksia. :)

      Poista
  2. Minä valitsin ihan saman Helmet-haasteen kohdan, kun ajattelin, että useakin Edelfeltin taulu innoitti Hiidensalon kirjoittamaan niiden syntyvaiheista.

    Hieno kirjoitus. Tuo taiteilijuus oli tärkeä teema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula. Edelfeltin töitä oli niin hienosti esillä, että uskaltauduin Helmet-haasteesta tuon kohdan valikoimaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki