Siirry pääsisältöön

Juhani Aho: Papin rouva

"Ja missä he olivatkaan, puhuivat he toisilleen, kuinka onnellisia he olivat, kuinka he ajattelivat ja tunsivat samalla lailla, ja kuinka ne tunteet olivat toisenlaisia kuin kaikki ne, mitä he ennen olivat kokeneet. Ja tokkohan kukaan maailmassa rakastaa niin hienosti ja samalla niin suuresti ja syvästi? Eihän se tavallisissa oloissa ja tavallisille ihmisille voikaan olla mahdollista, mutta heille, heillähän on siihen aivan erityiset edellytykset."
Huopanankoski, joka myös Juhani Ahon koskena tunnetaan, kuohuu.
Juhani Ahon Papin rouva (1893) jatkaa Papin tyttären (1885) tarinaa. Päähenkilönä on jälleen Elli, ja aikaa on kulunut joitakin vuosia siitä, mihin edellinen romaani päättyi. Elli on nyt pastori Mikko Aarnion vaimo, ja hän on totutellut tyytymään elämäänsä miehen kanssa, joka ei hänelle koskaan ollut mikään unelmien puoliso.

Vakaa elämä järkkyy, kun pastorin ystävä Olavi ilmoittaa saapuvansa pariskunnan luokse. Olavi on sama mies, johon Elli nuorena ihastui ja joka lähti pappilasta kohtia uusia seikkailuja mitätöiden samalla Ellin unelmat. Ehkä Olavin lähtö ja välinpitämättömyys vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että nuori nainen taipui toisen miehen kosintaan ja työnsi omat tunteensa taka-alalle.

Nyt eivät tunteet kuitenkaan ole taka-alalla, päinvastoin: Papin rouva on vahva tunteiden ja sisäisen maailman kuvaus. Loppujen lopuksi romaanissa ei tapahdu paljon vaan kuohunta on tärkeimpien henkilöiden, Ellin ja Olavin, mielissä. Kaikkitietävä kertoja kuvaa tunteiden ristiaallokkoa molempien näkökulmista, mutta etualalle eittämättä asettuu Elli, joka käy suurta sisäistä taistelua sen suhteen, ovatko naimisissa olevan naisen tunteet oikeutettuja, kun ne kohdistuvat mieheen, joka ei ole oma aviopuoliso.
Miksi hän ei saisi siis rakastaa ja olla rakastettu? 
Rakkauden ja rakastumisen tunteita Aho kuvaa vakuuttavasti. Romaanissa tuodaan esille moninaisesti sitä epävarmuutta ja vaihtelevaa onnea, mitä juuri rakastuneet ja toisistaan vielä epätietoiset kokevat. Lisämausteen tunteiden kuohuntaan toki tuo se, että rakkaus on perustaltaan kielletty.

Kolmiodraaman henkilöt ovat kiinnostavia, jos toki pastori näyttäytyy lähinnä hyväntahtoisena ja pahaa-aavistamattomana tollukkana, jolla ei ole aina ole tilannetaju kohdillaan. Olavi puolestaan on maailmanmies, jolta ei aikaisempia suhteita puutu ja joka yrittää taivutella Ellin lähtemään. Pois Elli kaipaakin, mutta hänen korkea moraalinsa ja ajan arvomaailma tekevät lähdöstä lähestulkoon mahdottoman edes ajatella.

Romaanin tyyli on vanhahtavaa ja kauniisti kuvailevaa. Maalaismaisemaan asettuvat Elli ja Olavi kauniisti, ja heinäpellot veräjineen ja järvimaisema veneineen on helppo kuvitella mielessään.

Kuuntelin Papin rouvan Yle Areenasta Tarja Keinäsen lukemana äänikirjana.

Papin rouvasta ovat kirjoittaneet myös Salla, Liisa, Morre, Paula ja moni muu.

Helmet 2017: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.

Kommentit

  1. Upea kuva. :) Minäkin olen ajatellut lukea Ahoa Helmet-haasteeseen, kiikarissa minulla on suomalainen klassikkokirja -kohta. Olen lukenut jotain Aholta vuosia sitten, mutta luulen, että saattaisin arvostaa hänen teoksiaan paremmin nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - oli upea päivä! Ahon teoksissa riittää valinnanvaraa, en ole itsekään lukenut kuin muutaman. Sen verran taitava kirjoittaja Aho on, että olen mielissäni siitä, että luettavaa häneltä vielä löytyy.

      Poista
  2. Pidin paljon niin Papin tyttärestä kuin Papin rouvastakin. Minusta Aho osaa mestarillisesti kuvata tytön ja naisen mielenliikahduksia ja tunne-elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, olen samaa mieltä. Papin tyttären kohdalla erityisesti ihmettelin sitä, miten taitava tytön mielenmaiseman kuvaaja Aho on.

      Poista
  3. Minulla on Juhani Ahon Rautatie juuri lainassa Helmet-haasteen klassikkokohtaa varten. Mutta tämän postauksesi jälkeen täytyy tutustua Papin tyttäreen ja Papin rouvaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rautatie on mainio, tosin hyvin erityyppinen kuin tämä kaksikko. Toivottavasti viihdyt Ahon seurassa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Riikka Pulkkinen: Raja

"Hän oli silloin tulkinnut sen peloksi, mutta hän tiesi nyt mitä se oli ollut: hiljaista tietoa siitä että onni rehotti voimakkaimmillaan mahdollisuudessa, siinä hetkessä kun kaikki oli käden ulottuvilla mutta mitään ei ollut vielä luvattu. Ja kun onnea kohti kurkotti kätensä ja siihen uskalsi tarttua; silloin jo nosti päätään tieto sen väliaikaisuudesta."
Luin Riikka Pulkkisen esikoisromaanin Raja samana vuonna, kun kirja ilmestyi. Kovin paljon en enää siitä muista, joten päätin lukea sen uudelleen nyt, kun Yle esittää kirjan pohjalta tehdyn kolmeosaisen sarjan. Sarja alkaa sunnuntaina 23.2. ja sitä esitetään kolmena peräkkäisenä sunnuntaina kello 21.05-22.00. Hienoa, että kotimaisesta kaunokirjallisuudesta tehdään tv-draamaa!

Rajassa pääsevät ääneen monet henkilöt. Kirjallisuudenprofessori Anja Aropalon mies Antti sairastaa Alzheimerin tautia ja on ennen muistinsa katoamista pyytänyt vaimoltaan jotain elämää suurempaa. Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu äidin…