Siirry pääsisältöön

Minä, Ozzy

"Useammin kuin kerran olen heilunut samanaikaisesti kaikkien edellä mainittujen aineiden vaikutuksen alaisena. Sanotaan vaikka niin, että en todellakaan ole mikään kävelevä tietosanakirja. Lukemanne kirja on koottu niistä sirpaleista, jotka hyytelöksi muuttuneet aivoni suostuivat luovuttamaan, kun yritin hahmotella elämäntarinaani. Jotain jäi käteen, mutta paljon unohtui."
Chris Ayres ja Ozzy Osbourne: Minä, Ozzy
(Like 2010)
Alkuteos I am Ozzy 2009
Suomentanut Ilkka Salmenpohja
Äänikirjan kesto 14h 39min.
Lukija Petri Hanttu.
Ozzy Osbourne ei varsinaisesti kuuluu idoleihini. Ensimmäisenä miehestä tulee mieleen mustiin pukeutunut pimeänpuoleinen tyyppi, jonka musiikkikaan ei varsinaisesti säväytä ja joka kuulemma puri lepakon kaulan poikki joskus keikallaan. Toiseksi mieleen tulee haparoiden kulkeva kumarainen kaveri, joka hokee sanaa fuck.

Silti tartuin Elisa Kirjan tarjoukseen ja latasin puhelimeeni äänikirjaversion teoksesta Minä, Ozzy. Kirjan tekijöiksi on merkitty Chris Ayres ja Ozzy Osbourne. Sitä, missä määrin kirjan on kirjoittanut Ayres, ei ole minulla tietoa, mutta sujuvasanaista kerrontaa teos sisällään pitää - ja siitä kallistun kiittelemään erityisesti Ayresia. Kertomus uskomattomasta elämästä on pakattu hyvään pakettiin, ja kirjaa kuunteli kyllä mielellään. Petri Hanttu lukee Osbournen edesottamuksista mainiolla otteella.

Minä, Ozzy on kronologisesti etenevä kertomus siitä, miten arasta ja pelokkaasta pikkupojasta kasvoi rock-tähti, jota pimeyden ruhtinaaksikin on tituleerattu. Se on myös kertomus siitä, miten lukihäiriöisestä köyhän perheen kasvatista tulee rikas ja kansainvälinen tähti. Lisäksi se on kertomus perheestä, rakkaudesta, odotuksista, toiveista, pettymyksistä - melko tavallisesta elämästä siis, vaikka loppujen lopuksi Osbournen elämässä on hyvin vähän mitään tavallista.

Se, että Ozzy Osbourne on ylipäätään hengissä, on pienoinen ihme - yksi epätavallisuus muiden joukossa. Moni tavallinen tallaaja olisi jo heittänyt lusikan nurkkaan, jos sisuksiin olisi vedetty huumeita ja muita päihteitä Osbournen malliin. Rockatessa roiskuu, ja erikoista on sekin, miten tarinan päätähti selviää hengissä muistakin koettelemuksista, kuten lentokoneen törmäämisestä ja mönkijäturmasta.

Ozzy Osbourne on kirjan perusteella elänyt hyvin epätavallista elämää. Ehkä silti koskettavinta tarinassa on se, miten Osbourne kuvaa tavallisia asioita, epäonnistumisiaan ja arkisia ilojaan, varsin aidon tuntuisesti. Vuosikymmenten huume- ja päihdeongelman tiedostaminen raitistumisineen antanee toivoa monille muillekin, joskaan kovin moni ei ihan samanlaiseen päihderupeamaan toivottavasti päädy ennen päätöstä lopettaa itsensä rääkkääminen väärinkäytöllä.

Kuten jo aiemmin totesin, Minä, Ozzy on sujuvasanainen teos. Kerronta on lennokasta ja hersyvää, ja esimerkiksi huumeisiin liittyvät kiertoilmaukset naurattivat, vaikka vakavasta asiasta onkin kysymys.
Ryntäsin katsomaan, pihisikö äijässä henki. Huusin Thelmalle:
"Mitä helvettiä sun päässä liikkuu? Pastori vaihtaa kohta hiippakuntaa! Mähän sanoin että siihen kakkuun ei saa koskea. Ukko pisteli poskeensa sellaisen määrän afgaanilaattaa, että sillä tainnuttaisi norsunkin!"
Toisaalta esimerkiksi rehellisen syyllisyydentuntoinen kuvaus oman pojan isäkaipuusta myös itketti. Vaikka tuhlailevainen ja huumehuuruinen elämäntapa on etäinen, on tarinassa tarttumapintaakin. Elämäkerta tarjoaa viihdyttävän kurkistuksen elämään, joka on ollut vuosikymmeniä mediassa esillä tavalla ja toisella. Se, mikä on totta ja mikä ei, taitaa lopulta olla aika epäolennaista. Kirjansa alussa Osbourne toteaakin, että muut saattavat muistaa kirjassa kuvatut tapaukset toisin. Olkoot siis niin.

Viime kuukausina Ozzyn toinen vaimo, Sharon Osbourne, on ollut tavallista enemmän esillä suomalaismediassa, luotsasihan hän suomalaista Saara Aaltoa eteenpäin Britannian X-Factorissa. Vaikka suhteen alku oli myrskyisä ja vaikea, tuo Osbourne useaan kertaan esille sen, että vaimo on hänen paras ystävänsä. Siksipä osallistun tällä teoksella BFF-lukuhaasteeseen.

Teoksesta toisaalla: Kirjavinkit, Villasukka kirjahyllyssä ja Pihin naisen elämää.

Kommentit

  1. Kirjaston työntekijä suositteli aikoinaan juuri tätä Osbournen elämäkertaa. Monet kyseisestä herrasta kirjoitetut kirjat kun on kuulemma koottu ilman päähenkilön minkäänlaista osallisuutta. Ayresin osuudesta huolimatta tämä teos tuntuukin aidolta. Ja ihan samaa mieltä kerronnan lennokkuudesta ja hersyvyydestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä aitouden tuntu välittyi, vaikka meno aika hulvatonta ja uskomatonta välillä onkin. :)

      Poista
  2. Luin viime vuonna ja olipahan melkoinen lukukokemus. Uskomatonta! Todella hauska paketti sinänsä negatiivisesta aiheesta (huumeiden käyttö). "Ehkä silti koskettavinta tarinassa on se, miten Osbourne kuvaa tavallisia asioita, epäonnistumisiaan ja arkisia ilojaan, varsin aidon tuntuisesti." Totta puhut! /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: hauskuutta riittää vaikka aihe sinänsä naurata. Nauratti se, miten koomisesti kirjassa kuvataan tilanteita, jotka olivat usein kaistapäisiä.

      Poista
  3. Minulla on tämä hyllyssä, saisikohan joskus luettuakin. :D Ostin siis kirjan erään kaverini suosituksesta: hän sanoi, että se on tosi hauska. Minähän olin suuri Ozzy-fani lapsena ja edelleen pidän hänen biiseistään ja niitä joskus kuuntelen. En yleensä jaksa muusikoiden elämäkertoja lukea, mutta tämä on poikkeus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvänen aika, jos fani olet ollut, pitää sinun tämä ilman muuta lukea. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok