Siirry pääsisältöön

Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet

"Tilanne oli niin lupaava, että tein omien mittapuideni mukaan erittäin radikaalin päätöksen: jäisin Intiaan. Göran Borg, mies joka oli antanut pyöreät kasvot pakonomaiselle turvallisuushakuisuudelle, aikoi ensimmäistä kertaa elämässään muuttaa kotikaupungistaan ja asettua kuhisevaan Delhiin. Enää piti löytää oma soppi, jotta välttäisin rouva Takurin groteskin kykloopinsilmän ja voisin kutsua luokseni kenet halusin. Päätökseni ei johtunut pelkästään Preetistä. Pidin Intiasta ja ihmisten uteliaasta tervetulleeksi toivottavasta asenteesta aina vain enemmän."
Mikael Bergstrand:
Delhin kauneimmat kädet
(Bazar 2012, äänikirja 2017)
Alkuteos Delhis vackraste händer 2011
Suomentanut Sanna Manninen
Äänikirjan lukija Tuomas Tulikorpi,
kesto 9h 53min.
Elisa Kirja tarjosi ystävänpäivälahjaksi Mikael Bergstrandin teoksen Delhin kauneimmat kädet, ja tietenkin tartuin ystävälliseen kädenojennukseen, vaikken kirjasta ollut aiemmin kuullutkaan. Pian paljastui, että tarina vie Ruotsin kautta Intiaan, ja jälkimmäisen maan toki kykeni nokkelasti kirjan nimestäkin päättelemään.

Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on keski-ikäinen ruotsalaismies Göran Borg, joka rakastaa turvallisuutta ja vakautta. Molempia on järkyttänyt ex-vaimo Mia, jota Göran edelleen kaipaa. Töissä sentään on vakautta, kunnes ei enää olekaan: mies saa potkut. Göranin hyvin tunteville kavereille ei kelpaa selitys, että mies olisi itse ottanut lopputilin, sen verran rutiineja rakastava yksilö on kyseessä. Mutta lopulta Borg yllättää itsensäkin, kun hän hyödyntää uudenlaisen vapautensa ei pelkästään matkustamalla Intiaan vaan jäämällä sinne pidemmäksi aikaa.

Iso houkutin päätöksessä jäädä Intiaan on tietenkin nainen, joka saa Miankin muiston tehokkaasti haalistumaan. Kaunis Preeti saa Göranin löytämään sisältään uudenlaisen rohkeuden, ja suhde puhkeaa kukkaan. Intiasta löytyy myös uusi hyvä ystävä, Yogi, joka perehdyttää ruotsalaismiestä uuden maan tapoihin.

Määritelmä "nauruhermoja kutkuttava" saattaa tarkoittaa sitä, että tarina on kaikkea muuta kuin hauska. Göranin tavoin minäkin onnistuin yllättymään, sillä paikoin Delhin kauneimmat kädet on onnistuneesti hauska ja saa ilahtumaan. Göranin tapa suhtautua itseensä ironisesti ja kyky kuvata elämän hassuja sattumuksia lakonisesti vetoaa.

Delhin kauneimmat kädet osoittautui hyväntuuliseksi välipalakirjaksi, joka tarjoaa värikkään sukelluksen sekä Intiaan että keski-ikäisen miehen elämään. Intiasta ei muodostu kiiltokuvaa vaan maa näyttäytyy myös rosoisena, kun esille nostetaan muun muassa väkivaltaa ja lapsityövoiman hyväksikäyttöä. Varsin kepeäksi tarina jää, mutta joskus kepeys on ihan paikallaan.

Mari A. suosittelee, tarinavetoisuus imaisi Hannan mukaansa ja Krista kiittelee "ihanaa pilkahdusta vieraasta kulttuurista". Viihteellinen ja mukavan rehellinen, toteaa Koira helvetistä. Arja piti hauskasta kerronnasta ja Tuija määrittelee teoksen Dude Litiksi.

Helmet 2017: 33. Kirja kertoo Intiasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…