Siirry pääsisältöön

Robert Galbraith: Pahan polku

"Hän ei ollut saanut kaikkea naisen verta pestyksi pois. Vasemman käden keskisormessa oli kynnen alla sulkumerkin näköinen tumma viiru. Hän ryhtyi rapsuttamaan sitä pois, vaikka sitä oli toisaalta mukava katsella muistona edellispäivän nautinnosta. Hetken tuloksetta raaputettuaan hän työnsi verisen kynnen suuhun ja alkoi imeä."
Robert Galbraith:
Pahan polku
(Otava 2015)
Alkuteos Career of evil
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Äänikirjan lukija Eero Saarinen
Kesto 18h 7min.
Pahan polku on jatkoa Cormoran Striken tutkimuksista kertovalle sarjalle. Edellinen osa, Silkkiäistoukka, oli minun ensikosketukseni Striken karuun maailmaan. Aloitusosa Käen kutsu sen sijaan on edelleen lukematta. Sitä en kuitenkaan koe ongelmaksi: Striken ja hänen työtoverinsa Robinin edesottamuksiin on ollut helppo hypätä mukaan ilman aloitusosaakin.

Pahan polussa Robin Ellacott nousee keskeiseen rooliin. Tarinan liikkeellepaneva voima on kauhistuttava postipaketti, joka on osoitettu juuri Robinille, ja juuri Robinia vaanii ikävä seuralainen, jolla on tietenkin pahat mielessä. Robin on kuitenkin vain koston välikappale, sillä varsinainen kohde on Cormoran Strike, mikä käykin ilmi varsin pian. Cormoranista kertoo jotain se, että mahdollisia kostajia on olemassa useampia.

Postipaketin myötä Cormoran ja Robin päätyvät selvittämään useampaa rikosta, joiden takana on yksi ja sama hahmo. Uhrit ovat naisia ja murhaajan näkökulma tuo tarinaan piinaa: lontoolaisissa varjoissa vaanivaa kaistapäätä kuvataan niin elävästi, että iltahämärässä tehdyllä lenkillä tuli otettua pari sivuloikkaa, kun äänikirjassa sattui olemaan pelottava kohta.

Paitsi että tarinassa kuvataan kauhistuttavan rikossarjan selvittelyä, ovat esillä myös ihmissuhteet. Robinin ja Cormoranin välinen jännite on käsinkosketeltava, eikä kummankaan omilla tahoillaan vaalimat(?) ihmissuhteet ole ongelmattomia. Yksi suuri kysymys koko tarinan ajan on se, meneekö Robin naimisiin vai ei. Dekkari päättyy aika mainiosti tämän kysymyksen suhteen!

Jonkin verran dekkarissa häiritsee tietynlainen ennalta arvattavuus ja roolijaon perinteisyys. Robin näyttäytyy paikoin typeränä hupakkona, joka toimii vastoin parempaa tietämystään ja jonka yläpuolelle Strike suurena ja vahvana asettuu, vaikka Robin odottaa pääsevänsä etsivätoimistossa tasavertaiseen asemaan. Eikä ole vaikea arvata, että hankaluuksia seuraa, kun
Robin kiristi vyötään ja harppoi eteenpäin otsa rypyssä. Hän tunsi nyt olevansa täysin oikeutettu jatkamaan erään johtolangan selvittämistä yksin, Striken tietämättä. 
Kovin uskottavana ei voi pitää esimerkiksi sitä, miten jänteensä katkaissut ja leikkauksesta hiljattain kotiutunut paiskoo vastustajaansa pitkin olohuonetta ja saa samalla mitalla takaisin.

Silti kokonaisuus taipuu ehdottomasti myönteisen puolelle. Henkilökuvaus on vakuuttavaa ja vakuuttavasti tarinassa kuvataan myös henkilöitä, jotka haluavat ehdoin tahdoin eroon raajastaan. Tarina on jännittävä - vaikka paikoin selviäisi suoraviivaisemmallakin juonenkululla - ja Cormoranin ja Robinin seuraan liityn mielelläni uudelleenkin.

Äänikirjaa lukiessa tulee miettineeksi sitä, millainen merkitys lukijalla ja luennalla on kokemukseen. Eero Saarinen on kertakaikkisen taitava työssään, ja varmasti hänenkin ansiotaan on se, että Pahan polku oli kuuntelukokemus, jonka pariin palasi mielellään aina uudelleen.

Myös Kirsi koki Pahan polun äänikirjana. Ilahduttavaa oli kuulla Hyllytonttu Tiinalta, että Striken seikkailuista puuhataan tv-sarjaa. Lisäksi dekkarista ovat kirjoittaneet ainakin MarikaOksa, MariMikko, Reta Anna Maria ja Amma.

Tämän yhden dekkarin verran osallistun Tuijan teemaviikkoon.

Kommentit

  1. Pistän vinkin korvan taa! Sarjamurhat eivät ole suosikkilistan kärkipäässä, mutta usein viehätyn jännityksestä, jossa psykologinen ote ja päähenkilöiden persoonat syventyvät. Siis lisään kirjan lukulistalle, tainparas on aloittaa sarjan alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käen kutsusta kannattaa varmaan aloittaa! Minun kohdallani kynnys siihen tarttumiseen on kohonnut, kun tuntuu hassulta palata ikään kuin ajassa taaksepäin.

      Poista
  2. Minäkin kuuntelen juuri tätä Galbraithin sarjaa äänikirjaversioina. Olen tosin lukenut kaikki kolme osaa, mutta nyt innostuin kokeilemaan äänikirjoja (nämä kestävät useamman "luennan" oikein hyvin) ja olen kanssasi samaa mieltä, Eero Saarinen lukee näitä loistavasti. Hänellä on niin miellyttävä ääni, jossa on silti sopivasti vivahteita ettei teksti kuulosta tylsältä. Käen kutsun sain jo loppuun, ja nyt on Silkkiäistoukka puolivälissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, nyt tuli jo ihan Eero Saarisen ääntä ikävä. Pitääköhän ottaa Käen kutsu kuunteluun, vaikka tuossa aiemmin jo ennätin sanoa, että kynnys siihen tarttumiseen on korkea?
      Mutta hei, nythän sinä voisit arvioida kuuntelukokemusta varmasti hyvin, kun olet Strike-dekkareita sekä lukenut että kuunnellut. Mielelläni kuulisin ajatuksiasi aiheesta.

      Poista
    2. Minä tykkäsin Käen kutsusta, vaikkei se ollut ihan niin huippu kuin Pahan polku. Mitään olennaista se ei taida tuoda Strike & Robin -suhteeseen, mutta onhan se ehkä hauska tietää miten heidän taipaleensa käynnistyi (aika vauhdikkaasti!). Kannattaa kokeilla, siinä olisi taas monta tuntia Saarisen ääntä luvassa :). Olen miettinytkin, että voisin kirjoittaa jutun näistä ääniversioista, jahka saan Silkkiäistoukan ensin kuunneltua loppuun.

      Poista
    3. Täytyypä seurailla, jos Käen kutsu tulisi hyvään hintaan tarjolle Elisa Kirjassa. :)
      Kirjoita ihmeessä juttu ääniversioista, lukisin sen mielelläni!

      Poista
  3. Hauskaa, itsekin bloggasin juuri tästä samasta kirjasta, jonka kesällä sain luettua. Itse pidän todella paljon tästä Cormoran Strike-sarjasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, täytyykin rynnätä lukemaan postauksesi! :)

      Poista
  4. Oi,taaspa tuli eteen sellainen dekkaristi, josta en tiennyt yhtään mitään. Pistän nimen korvan taa, tämä kuulosti siksi kiintoisalta tapaukselta. Hyviä äänikirjoja etsiskelenkin, sillä tavalla kun voi mukavasti 'multitaskata' juttuja.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, klikkasin itselleni sarjan kaksi ensimmäistä osaa e-kirjoina. Tuo Käen kutsu olikin jokseenkin tuttu juttu.. Tällaista ihanaa, tyylikästä dekkarisarjaa olenkin kaipaillut. Kiitos, Jonna! <3

      Poista
    2. Oi, toivottavasti pidät! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok