Siirry pääsisältöön

Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist ja Päivi Koivisto (toim.) Keltaiset esseet

"Sinisimmät silmät ja Luoja lasta auttakoon ovat Suomessakin nyt erityisen ajankohtaisia, kun rasistiset mielipiteet ovat nousseet aikaisempaa äänekkäämmin esille. Morrisonin teokset muistuttavat, että hyväksyvä katse on jokaiselle lapselle elintärkeä, olipa ihonväri mikä tahansa." (Paula Kontio Toni Morrisonin romaaneista)

Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist ja Päivi Koivisto (toim.)
Keltaiset esseet
(Tammi 2016)
264 sivua
Keltaiset esseet on Heta Pyrhösen, Sanna Nyqvistin ja Päivi Koiviston toimittama esseekokoelma, jossa tutkijat kirjoittavat Tammen Keltaisen kirjaston teoksista. Pyrhösen mukaan Keltainen kirjasto on suomalaiselle lukijakunnalle räätälöity sarja korkealaatuista, ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Mitä maailmankirjallisuus on, sitä Pyrhönen omassa tekstissään avaa. Keltainen kirjasto vietti viime vuonna 60-vuotisjuhlaansa, ja sen kunniaksi Helsingin yliopistossa pidettiin juhlan sankaria käsittelevä luentosarja keväällä 2015. Noista luennoista muokattiin esseitä, jotka ovat nyt siis kirjan muodossa saatavilla.

Teoksessa kirjoitetaan yhteensä tusinasta Keltaisen kirjaston teoksesta: mukana on esimerkiksi Italo Calvinoa, John Steinbeckia, Jhumpa Lahiria ja Alice Munroa. Etukäteen odotin, että innostun eniten niistä esseistä, jotka käsittelevät minulle tuttua teosta. Varsinaisesti niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kiinnostuin voimakkaasti monesta minulle entuudestaan tuntemattomasta kirjasta ja kirjailijasta. Nyt lukulistallani ovat ainakin Kazuo Ishiguro ja Jennifer Egan.

Kirjallisuusessee on parhaimmillaan tekstilaji, joka käy dialogia ja asettaa teoksen laajempaan kontekstiin. Se tarjoaa lukijalle oivalluksia ja tien käsittelemänsä aiheen syvempään tulkintaan. Juuri sellaisia Keltaiset esseet -kokoelman tekstit ovat. Ne innostavat, ilahduttavat ja innoittavat lukijansa ajattelemaan itse. Esseissä kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin - kuten vaikkapa Vappu Kannas tuo esille Alice Munron tavan rakentaa väkevää realistisuutta kirjoittamalla muistelemiselle tyypilliseen tapaan epävarmuutta osoittaen - ja laajempiin yhteyksiin - esimerkiksi Tuula Kolehmainen peilaa esseessään hienosti Jhumpa Lahirin novellia Väliaikainen järjestely amerikkalaiseen unelmaan.
Vaikka Eganin teoksessa kuuluu perinteen kaiku, sen konteksti on tämä aika. Teoksen edetessä kohti kirjoitushetkeä ja sen yli yhteisöt muuttuvat yhä virtuaalisemmiksi ja konkreettinen, fyysiseen läsnäoloon samassa paikassa perustuva yhteisö saa vähemmän tilaa. Romaani onkin nähty kuvana esimerkiksi Facebookin virtuaalisista verkostoista. (Päivi Koivisto)
Sokerina pohjalla Keltaisissa esseissä tarjotaan kääntäjä Helene Bützowin haastattelu. Se tarjoaa kiinnostavan ikkunan kääntäjän työhön, joka on Bützowin itsensä mukaan kielioppia ja magiaa.

Keltaiset esseet on hieno kokoelma kirjallisuusesseitä, joissa näkyy kirjoittajien perehtyneisyys aiheisiinsa. Teoksen pariin olisi kiinnostavaa palata uudelleen vaikkapa sitten, kun olen lukenut Antonio Tabucchin novellikokoelman Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä. Timo Laineen ja Arianna Marconin essee Pieniä yhdentekeviä roolien vääristymiä tarjoaisi varmasti oivalluksia novellikokoelman lukemisen jälkeen.

Kommentit

  1. Minullakin oli tämä lainassa, mutta luin vain sieltä täältä. Kääntäjän haastattelu oli kyllä mielenkiintoinen ja sai entistä enemmän arvostamaan tuota työtä. Ajattelin itsekin, että lainaan tämän joskus uudelleen ja luen kokonaan. Kirjastoon palauttamisen jälkeen olen esimerkiksi tutustunut jo Jhumpa Lahiriin, ja myös Ishiguro on lukulistalla (itse asiassa Pitkän päivän ilta on omassa hyllyssäkin- mistä lienee sinne päätynyt).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahirista pidän paljon, Pitkän päivän illan haluaisin lukea. Minun hyllystäni sitä ei löydy. :)
      Kääntäjän työ vaatii mielestäni hurjan paljon. Hienoa, että meillä on paljon hyviä kääntäjiä.

      Poista
  2. Blogissani on sinulle kirjahaaste :) http://lilithevoly.blogspot.fi/2016/08/kirjahaaste-book-challenge.html

    -Lilli-

    VastaaPoista
  3. Tässä on loistavat tekijät ja Keltaisen kirjaston kirjat kiinnostavat enimmäkseen aina. Lukemisen arvoinen kirja, siis. Koetan etsiä jossain välissä käsiini.

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan käsiisi - rohkenen tätä suositella.

      Poista
  4. Tämä pitää etsiä käsiin! Superkiinnostavaa. Suht helposti lähestyttävät kirjallisuusesseet ovat ihan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjallisuusesseitä on upeaa lukea, kun ne ovat hyviä. Nyt ovat.

      Poista
  5. Luimme samaan aikaan. Hieno kirja, sulattelen vielä pitkään. Tämä on hyvä olla omana. Lopussa oleva listaus on mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulateltavaa tässä tosiaan riittää, ja senkin vuoksi olisi hyvä saada kirja ihan omaan hyllyyn.

      Poista
  6. Blogissani on sinulle tunnustus ja haaste:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2016/08/liebster-awards-tunnustus-ii.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok