Siirry pääsisältöön

Peter Sandström: Laudatur

"Hän alkoi kertoa millaista joidenkin niiden ihmisten kohtaaminen oli ollut, jotka olivat ottaneet häneen yhteyttä. He olivat niin iloisia, he seisoivat odottamassa leveissä oviaukoissaan ja keskeneräisten autotalliensa ulkopuolella, miehet ja naiset jotka uskoivat että heillä oli elämän paras aika vielä edessään. He olivat kaikki niin nuoria. He aikoivat elää ikuisesti."

Peter Sandström: Laudatur
(S&S 2016)
Suomentanut Outi Menna
240 sivua
Laudatur on tarina, jota tarkastellaan keski-ikään ennättäneen Peterin silmin. Peter on tarinan minäkertoja, joka tutkiskelee suhdettaan läheisiinsä: teini-ikäiset lapset tuntuvat vierailta, vaimon menemisistä ei ota selvää. Entä mitä professori Tulijärv oikein haluaa?

Muistoissaan Peter palaa kesään 1988, kun hän oli parikymppinen ja vietti aikaansa vanhempiensa luona. Mitä vanhempien elämässä oli meneillään? Millaisia Peterin vanhemmat loppujen lopuksi olivat? Mitä he halusivat?

Laudatur on tragikoominen tarina elämänkulusta. Aika kulkee eteenpäin, unelmat, niin kuin vaikka kasvihuoneen katolle kiipeäminen, jäävät taakse, tulee ilonaiheita ja pettymyksiä. Elämä on kuin Peterin isän työ puutarhasuunnitelmien laatijana: odotukset ovat suuria mutta lopputulos voi olla jotain muuta kuin mitä odotettiin. Mutta sattuu matkan varrelle niitäkin hetkiä, jotka tuovat värejä tavalliseen, harmaaseen arkeen - komiikkaa tarinaan tuovat vaikkapa miehet karusellissa ja hän, joka haluaa tulla vedetyksi lipputankoon. Kaikkea tarkastellaan toteavasti, jotenkin unenomaisesti ja ilman suurempia mielenliikutuksia.

Erityisesti Laudatur on tarina miehistä. Keskiössä ovat Peter, hänen isänsä ja Klas-Ingmar Tulijärv, ja  valokeilaan asettuu varsinkin Peterin ja hänen isänsä välinen suhde. Tarinan naiset näyttäytyvät hahmoina, joista ei pääse oikein perille. He toki toimivat, tekevät omia ratkaisujaan, mutta toiminnan perusteet saattavat jäädä minäkertojalle hämärän peittoon.

Elämän- ja ajankulun rinnalle asettuu muuttuva maailma. Mitä tehdä, kun työolosuhteet muuttuvat omien arvojen vastaisiksi, tai kun kaikki ympärillä tuntuu kehittyvän niin vauhdilla, että perässä ei pysy? Miten rajata työ ja vapaa-aika erilleen toisistaan, kun aivotyöläinen työskentelee myös vapaa-ajalla?
Minähän tein töitä jatkuvasti. Kaikki oli työntekoa. Pohdin lauserakenteita kotini hiljaisessa hämärässä, kun Seepra ja lapset nukkuivat.
--hän oli elänyt maailmassa, jossa oli tärkeää käyttäytyä ja olla ihmisiksi. Jos sai työpaikan, siitä pidettiin kiinni. Myös minä olin aloittanut elämäni siinä maailmassa. Nyt sitä ei enää ollut. 
Sekä kerrontaan että henkilöihin sopii mielestäni ajatus, että pinnan alla on enemmän kuin mitä päällepäin näkyy. Paljon jää sanomatta ääneen, paljon jää arvailujen varaan. Peterin tavoin myös lukija tekee omia oletuksiaan ja tulkintojaan pohtiessaan, mitä todella tapahtui.
Olin alkanut vähitellen hahmottaa että oli olemassa muitakin totuuksia, hämäriä aavistuksia jotka saattoi vaistota hiljaisuudessa ja pimeydessä mutta myös karskimmissa paikoissa kuten pukuhuoneissa tai julkisissa pisoaareissa, haiskahduksena tai varjona joka vilahti hetkellä, jonka tiedettiin etukäteen olevan lyhyt ja ohimenevä mutta joka juuri sen vuoksi herkästi jätti pysyvän jäljen valmistautumattomaan; lyhyesti sanottuna olin alkanut ymmärtää, ettei koskaan voisi olla olemassa vain yhtä totuutta vaan totuuksia oli aina yhtä paljon kuin ihmisiäkin, ja toisinaan se ällistytti minua mutta samaan aikaan sain siitä lohtua ja rohkeutta jatkaa eteenpäin.
Peter Sandström kirjoittaa kauniisti elämästä, joka ei aina ole kaunista. Laudatur on tasapainoinen ja ajatuksia herättävä romaani. Traagisuus ja koomisuus kietoutuvat yhteen lakonisuuden ja absurdiuden kanssa tavalla, joka jää mieleen. Vaikuttuneena suosittelen!

Kiitän kustantajaa lukukappaleesta. Kirja ilmestyy tänään, 16.8.

Myös Kirja vieköön -blogissa on Laudatur luettu.

Kommentit

  1. Allekirjoitan täysin tuon viimeisen kappaleesi - mahtava lukuelämys!

    VastaaPoista
  2. Eli vähän niin kun jatkoa Valkea kuulaalle. Luen varmaankin jossain vaiheessa ja kirjoituksesi tökkii mukavasti lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkea kuulas taas on minulta lukematta. Jossain vaiheessa sitä mielin luettavaksi, mutta niinpä vain jäi.

      Poista
  3. Tämä odottaa kirjaston varaushyllyssä, kuuluu syksyn lukipinoon.

    VastaaPoista
  4. Mä olen vasta nyt lukemassa Laudaturia ja olen kyllä samaa mieltä. Hieno lukuelämys, onneksi tänään on ollut aikaa lukea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on ainakin meillä ollut erinomainen lukusää, kun vettä on tullut taivaan täydeltä. Suloista olla sisällä kirjan kanssa.

      Poista
  5. Minullakin on tästä kirjastovaraus menossa. Ajattelin viimein kokeilla Sandströmiä, ja ihan hyvältähän tämä vaikuttaa. Ilmeisesti kirjaan pääsee sisälle, vaikkei Valkeaa kuulasta olekaan lukenut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En missään vaiheessa ajatellut, että Valkea kuulas olisi pitänyt lukea ensin. En ole sitä lukenut, joten voi toki olla, että joku Valkeaan kuulaaseen perehtynyt saa sen avulla Laudaturista enemmän irti.

      Poista
  6. Jonna, olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei missään nimessä Laudatur edellytä Valkean kuulaan lukemista. Ja jos sen on lukenut, saa siitä tietynlaisen hupi- ja verrokkilisän, mutta ihan omillaan Laudatur toimii ja saa tuon kovan yo-arvosanan. Mainiota proosaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä - mietin jo, jäikö minulta jotain olennaista huomaamatta, kun sivistyksessäni on tuo omenalajikkeen kokoinen aukko (monen muun ohessa). Kyllä, mainiota proosaa tarjoaa Sandström.

      Poista
  7. Valkea kuulas jätti mielenkiintoisen fiiliksen, se oli hieno, haikea ja julmakin kirja. Siksi kiinnostaisi lukea tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaisi kuulla, mitä sinä (Valkean kuulaan lukeneena) tästä ajattelet. Minua tarina viehätti.

      Poista
  8. Valkea kuulas teki minuun erityisen vaikutuksen ja pidin tästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostukseni Valkeaa kuulasta kohtaan kasvoi tämän myötä suuresti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo