Siirry pääsisältöön

Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist ja Päivi Koivisto (toim.) Keltaiset esseet

"Sinisimmät silmät ja Luoja lasta auttakoon ovat Suomessakin nyt erityisen ajankohtaisia, kun rasistiset mielipiteet ovat nousseet aikaisempaa äänekkäämmin esille. Morrisonin teokset muistuttavat, että hyväksyvä katse on jokaiselle lapselle elintärkeä, olipa ihonväri mikä tahansa." (Paula Kontio Toni Morrisonin romaaneista)

Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist ja Päivi Koivisto (toim.)
Keltaiset esseet
(Tammi 2016)
264 sivua
Keltaiset esseet on Heta Pyrhösen, Sanna Nyqvistin ja Päivi Koiviston toimittama esseekokoelma, jossa tutkijat kirjoittavat Tammen Keltaisen kirjaston teoksista. Pyrhösen mukaan Keltainen kirjasto on suomalaiselle lukijakunnalle räätälöity sarja korkealaatuista, ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Mitä maailmankirjallisuus on, sitä Pyrhönen omassa tekstissään avaa. Keltainen kirjasto vietti viime vuonna 60-vuotisjuhlaansa, ja sen kunniaksi Helsingin yliopistossa pidettiin juhlan sankaria käsittelevä luentosarja keväällä 2015. Noista luennoista muokattiin esseitä, jotka ovat nyt siis kirjan muodossa saatavilla.

Teoksessa kirjoitetaan yhteensä tusinasta Keltaisen kirjaston teoksesta: mukana on esimerkiksi Italo Calvinoa, John Steinbeckia, Jhumpa Lahiria ja Alice Munroa. Etukäteen odotin, että innostun eniten niistä esseistä, jotka käsittelevät minulle tuttua teosta. Varsinaisesti niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kiinnostuin voimakkaasti monesta minulle entuudestaan tuntemattomasta kirjasta ja kirjailijasta. Nyt lukulistallani ovat ainakin Kazuo Ishiguro ja Jennifer Egan.

Kirjallisuusessee on parhaimmillaan tekstilaji, joka käy dialogia ja asettaa teoksen laajempaan kontekstiin. Se tarjoaa lukijalle oivalluksia ja tien käsittelemänsä aiheen syvempään tulkintaan. Juuri sellaisia Keltaiset esseet -kokoelman tekstit ovat. Ne innostavat, ilahduttavat ja innoittavat lukijansa ajattelemaan itse. Esseissä kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin - kuten vaikkapa Vappu Kannas tuo esille Alice Munron tavan rakentaa väkevää realistisuutta kirjoittamalla muistelemiselle tyypilliseen tapaan epävarmuutta osoittaen - ja laajempiin yhteyksiin - esimerkiksi Tuula Kolehmainen peilaa esseessään hienosti Jhumpa Lahirin novellia Väliaikainen järjestely amerikkalaiseen unelmaan.
Vaikka Eganin teoksessa kuuluu perinteen kaiku, sen konteksti on tämä aika. Teoksen edetessä kohti kirjoitushetkeä ja sen yli yhteisöt muuttuvat yhä virtuaalisemmiksi ja konkreettinen, fyysiseen läsnäoloon samassa paikassa perustuva yhteisö saa vähemmän tilaa. Romaani onkin nähty kuvana esimerkiksi Facebookin virtuaalisista verkostoista. (Päivi Koivisto)
Sokerina pohjalla Keltaisissa esseissä tarjotaan kääntäjä Helene Bützowin haastattelu. Se tarjoaa kiinnostavan ikkunan kääntäjän työhön, joka on Bützowin itsensä mukaan kielioppia ja magiaa.

Keltaiset esseet on hieno kokoelma kirjallisuusesseitä, joissa näkyy kirjoittajien perehtyneisyys aiheisiinsa. Teoksen pariin olisi kiinnostavaa palata uudelleen vaikkapa sitten, kun olen lukenut Antonio Tabucchin novellikokoelman Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä. Timo Laineen ja Arianna Marconin essee Pieniä yhdentekeviä roolien vääristymiä tarjoaisi varmasti oivalluksia novellikokoelman lukemisen jälkeen.

Kommentit

  1. Minullakin oli tämä lainassa, mutta luin vain sieltä täältä. Kääntäjän haastattelu oli kyllä mielenkiintoinen ja sai entistä enemmän arvostamaan tuota työtä. Ajattelin itsekin, että lainaan tämän joskus uudelleen ja luen kokonaan. Kirjastoon palauttamisen jälkeen olen esimerkiksi tutustunut jo Jhumpa Lahiriin, ja myös Ishiguro on lukulistalla (itse asiassa Pitkän päivän ilta on omassa hyllyssäkin- mistä lienee sinne päätynyt).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahirista pidän paljon, Pitkän päivän illan haluaisin lukea. Minun hyllystäni sitä ei löydy. :)
      Kääntäjän työ vaatii mielestäni hurjan paljon. Hienoa, että meillä on paljon hyviä kääntäjiä.

      Poista
  2. Blogissani on sinulle kirjahaaste :) http://lilithevoly.blogspot.fi/2016/08/kirjahaaste-book-challenge.html

    -Lilli-

    VastaaPoista
  3. Tässä on loistavat tekijät ja Keltaisen kirjaston kirjat kiinnostavat enimmäkseen aina. Lukemisen arvoinen kirja, siis. Koetan etsiä jossain välissä käsiini.

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan käsiisi - rohkenen tätä suositella.

      Poista
  4. Tämä pitää etsiä käsiin! Superkiinnostavaa. Suht helposti lähestyttävät kirjallisuusesseet ovat ihan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjallisuusesseitä on upeaa lukea, kun ne ovat hyviä. Nyt ovat.

      Poista
  5. Luimme samaan aikaan. Hieno kirja, sulattelen vielä pitkään. Tämä on hyvä olla omana. Lopussa oleva listaus on mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulateltavaa tässä tosiaan riittää, ja senkin vuoksi olisi hyvä saada kirja ihan omaan hyllyyn.

      Poista
  6. Blogissani on sinulle tunnustus ja haaste:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2016/08/liebster-awards-tunnustus-ii.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…