"Sinisimmät silmät ja Luoja lasta auttakoon ovat Suomessakin nyt erityisen ajankohtaisia, kun rasistiset mielipiteet ovat nousseet aikaisempaa äänekkäämmin esille. Morrisonin teokset muistuttavat, että hyväksyvä katse on jokaiselle lapselle elintärkeä, olipa ihonväri mikä tahansa." (Paula Kontio Toni Morrisonin romaaneista)
Keltaiset esseet on Heta Pyrhösen, Sanna Nyqvistin ja Päivi Koiviston toimittama esseekokoelma, jossa tutkijat kirjoittavat Tammen Keltaisen kirjaston teoksista. Pyrhösen mukaan Keltainen kirjasto on suomalaiselle lukijakunnalle räätälöity sarja korkealaatuista, ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Mitä maailmankirjallisuus on, sitä Pyrhönen omassa tekstissään avaa. Keltainen kirjasto vietti viime vuonna 60-vuotisjuhlaansa, ja sen kunniaksi Helsingin yliopistossa pidettiin juhlan sankaria käsittelevä luentosarja keväällä 2015. Noista luennoista muokattiin esseitä, jotka ovat nyt siis kirjan muodossa saatavilla.
Teoksessa kirjoitetaan yhteensä tusinasta Keltaisen kirjaston teoksesta: mukana on esimerkiksi Italo Calvinoa, John Steinbeckia, Jhumpa Lahiria ja Alice Munroa. Etukäteen odotin, että innostun eniten niistä esseistä, jotka käsittelevät minulle tuttua teosta. Varsinaisesti niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kiinnostuin voimakkaasti monesta minulle entuudestaan tuntemattomasta kirjasta ja kirjailijasta. Nyt lukulistallani ovat ainakin Kazuo Ishiguro ja Jennifer Egan.
Kirjallisuusessee on parhaimmillaan tekstilaji, joka käy dialogia ja asettaa teoksen laajempaan kontekstiin. Se tarjoaa lukijalle oivalluksia ja tien käsittelemänsä aiheen syvempään tulkintaan. Juuri sellaisia Keltaiset esseet -kokoelman tekstit ovat. Ne innostavat, ilahduttavat ja innoittavat lukijansa ajattelemaan itse. Esseissä kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin - kuten vaikkapa Vappu Kannas tuo esille Alice Munron tavan rakentaa väkevää realistisuutta kirjoittamalla muistelemiselle tyypilliseen tapaan epävarmuutta osoittaen - ja laajempiin yhteyksiin - esimerkiksi Tuula Kolehmainen peilaa esseessään hienosti Jhumpa Lahirin novellia Väliaikainen järjestely amerikkalaiseen unelmaan.
Keltaiset esseet on hieno kokoelma kirjallisuusesseitä, joissa näkyy kirjoittajien perehtyneisyys aiheisiinsa. Teoksen pariin olisi kiinnostavaa palata uudelleen vaikkapa sitten, kun olen lukenut Antonio Tabucchin novellikokoelman Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä. Timo Laineen ja Arianna Marconin essee Pieniä yhdentekeviä roolien vääristymiä tarjoaisi varmasti oivalluksia novellikokoelman lukemisen jälkeen.
 |
| Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist ja Päivi Koivisto (toim.) Keltaiset esseet (Tammi 2016) 264 sivua |
Teoksessa kirjoitetaan yhteensä tusinasta Keltaisen kirjaston teoksesta: mukana on esimerkiksi Italo Calvinoa, John Steinbeckia, Jhumpa Lahiria ja Alice Munroa. Etukäteen odotin, että innostun eniten niistä esseistä, jotka käsittelevät minulle tuttua teosta. Varsinaisesti niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kiinnostuin voimakkaasti monesta minulle entuudestaan tuntemattomasta kirjasta ja kirjailijasta. Nyt lukulistallani ovat ainakin Kazuo Ishiguro ja Jennifer Egan.
Kirjallisuusessee on parhaimmillaan tekstilaji, joka käy dialogia ja asettaa teoksen laajempaan kontekstiin. Se tarjoaa lukijalle oivalluksia ja tien käsittelemänsä aiheen syvempään tulkintaan. Juuri sellaisia Keltaiset esseet -kokoelman tekstit ovat. Ne innostavat, ilahduttavat ja innoittavat lukijansa ajattelemaan itse. Esseissä kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin - kuten vaikkapa Vappu Kannas tuo esille Alice Munron tavan rakentaa väkevää realistisuutta kirjoittamalla muistelemiselle tyypilliseen tapaan epävarmuutta osoittaen - ja laajempiin yhteyksiin - esimerkiksi Tuula Kolehmainen peilaa esseessään hienosti Jhumpa Lahirin novellia Väliaikainen järjestely amerikkalaiseen unelmaan.
Vaikka Eganin teoksessa kuuluu perinteen kaiku, sen konteksti on tämä aika. Teoksen edetessä kohti kirjoitushetkeä ja sen yli yhteisöt muuttuvat yhä virtuaalisemmiksi ja konkreettinen, fyysiseen läsnäoloon samassa paikassa perustuva yhteisö saa vähemmän tilaa. Romaani onkin nähty kuvana esimerkiksi Facebookin virtuaalisista verkostoista. (Päivi Koivisto)Sokerina pohjalla Keltaisissa esseissä tarjotaan kääntäjä Helene Bützowin haastattelu. Se tarjoaa kiinnostavan ikkunan kääntäjän työhön, joka on Bützowin itsensä mukaan kielioppia ja magiaa.
Keltaiset esseet on hieno kokoelma kirjallisuusesseitä, joissa näkyy kirjoittajien perehtyneisyys aiheisiinsa. Teoksen pariin olisi kiinnostavaa palata uudelleen vaikkapa sitten, kun olen lukenut Antonio Tabucchin novellikokoelman Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä. Timo Laineen ja Arianna Marconin essee Pieniä yhdentekeviä roolien vääristymiä tarjoaisi varmasti oivalluksia novellikokoelman lukemisen jälkeen.
Minullakin oli tämä lainassa, mutta luin vain sieltä täältä. Kääntäjän haastattelu oli kyllä mielenkiintoinen ja sai entistä enemmän arvostamaan tuota työtä. Ajattelin itsekin, että lainaan tämän joskus uudelleen ja luen kokonaan. Kirjastoon palauttamisen jälkeen olen esimerkiksi tutustunut jo Jhumpa Lahiriin, ja myös Ishiguro on lukulistalla (itse asiassa Pitkän päivän ilta on omassa hyllyssäkin- mistä lienee sinne päätynyt).
VastaaPoistaLahirista pidän paljon, Pitkän päivän illan haluaisin lukea. Minun hyllystäni sitä ei löydy. :)
PoistaKääntäjän työ vaatii mielestäni hurjan paljon. Hienoa, että meillä on paljon hyviä kääntäjiä.
Blogissani on sinulle kirjahaaste :) http://lilithevoly.blogspot.fi/2016/08/kirjahaaste-book-challenge.html
VastaaPoista-Lilli-
Kiitos, Lilli!
PoistaTässä on loistavat tekijät ja Keltaisen kirjaston kirjat kiinnostavat enimmäkseen aina. Lukemisen arvoinen kirja, siis. Koetan etsiä jossain välissä käsiini.
VastaaPoistaT. Lumiompun Katja
Toivottavasti saat kirjan käsiisi - rohkenen tätä suositella.
PoistaTämä pitää etsiä käsiin! Superkiinnostavaa. Suht helposti lähestyttävät kirjallisuusesseet ovat ihan parasta.
VastaaPoistakirjallisuusesseitä on upeaa lukea, kun ne ovat hyviä. Nyt ovat.
PoistaLuimme samaan aikaan. Hieno kirja, sulattelen vielä pitkään. Tämä on hyvä olla omana. Lopussa oleva listaus on mahtava.
VastaaPoistaSulateltavaa tässä tosiaan riittää, ja senkin vuoksi olisi hyvä saada kirja ihan omaan hyllyyn.
PoistaBlogissani on sinulle tunnustus ja haaste:
VastaaPoistahttp://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2016/08/liebster-awards-tunnustus-ii.html