Siirry pääsisältöön

Heidi Köngäs: Hertta

"Aate on meitä kaikkia voimakkaampi. Sen punainen veto on osa koko maailman työtätekevien verenkiertoa, sen raudanluja tahto ylittää kaikki yksilön pienet pyrkimykset. Demokraattisen sentralismin periaate. Proletariaatin diktatuurin periaate. Ne minä imin ja niihin uskoin."
Heidi Köngäs: Hertta
(Otava 2015)
285 sivua
Hertta on tarina aatteen palosta ja aatteelle palavasti omistautuneesta naisesta, eräästä historiamme merkittävimmästä naispoliitikosta, Hertta Kuusisesta. Kertomus alkaa 1930-luvun lopulta, kun Hertta vapautuu vankilasta. Lähes viiden vuoden tuomio valtion vastaisesta toiminnasta teki tyhjäksi suunnitelmat viipyä Suomessa vain puolisen vuotta ja palata Neuvostoliittoon Juri-pojan luokse. Pojan kohtalo painaa ja mietityttää Herttaa: mitä tapahtui Jurille, joka jäi itkien lastenkotiin, kun äiti lähti hoitamaan salaista tehtävää Suomeen?

Pian vapauduttuaan Hertta tapaa Yrjö Leinon, joka on naisen tavoin kommunisti. Yrjölle Hertta on jotain aivan uutta ja erilaista, ja pari rakastuu. Seuraa poliittisesti vahva aika, kun kommunistit saavat luvan toimia ja saavat jopa hallituspaikan - Leinosta tuleekin ministeri. Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino ovat vaikuttava ja huomattava pariskunta poliittisella kentällä.
Hän katsoi ensin voileipien päällyksiä ja sitten minua, laski pallojuuston keskelle pöytää, siihen leikkuulaudalle, jossa oli leivänmurusia. Vasta sitten tervehdimme:
"Yrjö Leino", hän sanoi. 
"Hertta Kuusinen", vastasin.
Kuohuvia politiikan vuosia ja suhteita Neuvostoliittoon kuvataan niin Hertta Kuusisen kuin Yrjö Leinon sekä erään Riekin näkökulmista. Hertta nousee kolmikosta ehdottomasti vahvimmaksi, Riekki on taustapiru ja Leino monen voiman vietävissä. Romaaniin rakentuu kiinnostava kuvaelma poliittisesta valtapelistä, ihmisistä ja valtioiden välisistä suhteista. Kuka on pelkuri, kuka seisoo vahvasti asiansa takana, kuka pelaa korttinsa oikein? Siinä kysymyksiä, joita romaania lukiessa tulee pohdittua.

Hertta Kuusisesta rakentuu romaanissa kiehtova persoona. Hän on läpikotaisin kommunistisen aatteen nainen, vaikka syitä epäilyksiin riittää. Suuressa itänaapurissa katoaa tovereita, kuiskitaan kummia, jotain outoa on ilmassa. Mutta mikä on totta, mikä propagandaa?
Jossain vaiheessa, liki huomaamatta pelko alkoi hiipiä pitkin Luxin käytäviä. Tuli yöllisiä pidätyksiä, sinetöityjä ovia, kysymyksiä, joita ei esitetty, käveltiin ohi ja katsottiin toisaalle.
Hertta on niin vahvasti asialleen omistautunut, että ei suostu näkemään rumaa totuutta. Kun taustavoimana on vielä oma isä, Otto Wille Kuusinen, on kuin kommunismi olisi osa verenperintöä. Jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin on punnittava puolueen etua suhteessa lähimmäisiin.

Heidi Köngäs kertoo hienosti Hertta Kuusisen tarinaa. Hän piirtää vahvasti esille naisen, joka rakastaa hurjasti, kärsii kovasti, uskoo kommunismiin ja elää voimalla. Köngäs kirjoittaa kauniisti myös vaikeista tunteista sortumatta pateettisuuteen. Kirja etenee vaivatta, mutta vaikka sen lukee nopeasti, tarina jää mieleen. Hieman jäin miettimään sitä, mitä seuraa, kun todellisista ihmistä kirjoitetaan fiktiota heidän oikeilla nimillään. On lukijana vaikea tietää, mikä on totta ja mikä ei, mutta toisaalta todelliset henkilöt toki tuovat teokseen kiinnostavan ulottuvuuden.

Hertasta ovat kirjoittaneet myös TuijaOmppu, Jaana ja Katja.
Helmet 2016 -listalla Hertta nappaa kohdan 23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja.

Kommentit

  1. Luin tämän juuri ja postaus on tekeillä. Historia on aina kiinnostavaa ja Hertta Kuusinen on aivan erityisen kiinnostava hahmo. Köngäs luo vahvoja henkilöhahmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilöhahmot tosiaan ovat vahvoja. Muutenkin Köngäs kirjoittaa hyvin.
      Odottelenin postaustasi. :)

      Poista
  2. Minullakin tämä on odottamassa lukemista. Jos olisin tarttunut Helmet-haasteeseen, olisin sijoittanut juuri tuohon kohtaan, mutta eiköhän tämä nykyisessäkin haasteessani johonkin sovi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikin hauskaa löytää tuohon Helmet-haasteen kohtaan sopiva kirja aika sattumalta, ennakkoon pidin sitä vaikeana.

      Poista
  3. Tämä oli todella hieno ja koukuttava kirja.

    VastaaPoista
  4. Tämä todella on koukuttava kirja kuten Mai jo kirjoittikin. Minua kyllä häiritsi se, että en tiennyt - tai tiedä vieläkään - oliko Leino tosielämässä petturi vai ei. On todella aika hurjaa kirjoittaa todellisesta historian henkilöstä petturi mikäli tämä ei sitä ole ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leinon hahmo oli muutenkin niin erikoinen, että olisi mukavaa tietää, minkä verran hänessä on totta.

      Poista
  5. Tämän aion kyllä jossain sopivassa kohtaa lukea, sillä Ylellä esitetty Kuusisesta kertova kolmiosainen sarja Punainen kolmio oli kyllä kiinnostava. Kuusisesta itse olen vähemmän kuullut, kun taas esimerkiksi Kerttu Nuorteva on tutumpi nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punainen kolmio melkein pääsi eilen katseluuni, mutta sitten muut asiat ajoivat ohitse. Hertta Kuusinen on henkilönä kiinnostava.

      Poista
  6. Voi sentään, miten tästä innostuinkaan. TV-toteutuksesta taas en sitten niinkään, vaikka näyttelijät oli kyllä hyviä. Oli vaan jotain ristiriitaa "oman Hertan" ja "TV-Hertan" välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä usein on haastavaa, että lukiessa henkilöt näkee toisenlaisina kuin mitä vaikkapa tv-toteutuksissa. Kovasti tuo tv-sarja silti houkuttaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…