Siirry pääsisältöön

JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

"Suuni kuivui ja tuijotin Mannerheimia, joka istui pöydän ääressä tutkien sylissään olevaa paperia. Lopulta hän nosti arkin pöydälle, otti lukulasit pois päästään ja tarttui juomalasiin. Kohotimme maljan, sitten Mannerheim alkoi puhua."
JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään -
romaani talvisodasta
(WSOY 2015)
352 sivua
JP Koskinen asettuu romaanillaan Kuinka sydän pysäytetään sotaromaaniareenalle. Aiemmin Koskinen kirjoitti historian tapahtumista romaanissaan Ystäväni Rasputin, jossa liikkuivat luontevasti niin Venäjän viimeinen tsaariperhe kuin kiistanalainen Grigori Rasputin. Samaan tapaan myös tässä käsillä olevassa romaanissa liikuskelee historian suuria henkilöitä Mannerheimista Staliniin.

Kaiken keskiössä on nuori Juho Kivilaakso, jonka näkökulmasta ja äänellä tarkastellaan suomalaista elämää 1910-luvulta aina 1940-luvulle saakka. Juhon elämän merkityksellinen henkilö on oma isä, joka jättää perheensä ja katoaa - todennäköisesti itänaapuriin. Hän kuitenkin ehtii jättää jälkensä vanhimpaan poikaansa, joka uskoo paitsi sotavoimiin, myös yksilön voimaan.

Kun Juho lähtee sotilasuralle, jäävät kotiin äiti, pikkusisko Anni ja pikkuveli Valtteri. Yksinäinen ja itsenäinen mies kantaa huolta perheestään ja toimittaa heille rahaa. Samaan aikaan mielessä pyörii eräs Laura, joka astuu Juhon elämään jo lapsena Suomenlinnan vankileirillä.

Juhon läheiset vaikuttavat hyvin voimallisesti hänen toimiinsa. Erityisesti isä, tuo puna-armeijan upseeri Stendalov, on motiivina ja eteenpäin ajavana voimana monessa kohtaa. Nuori mies kaipaa ja vihaa esikuvaansa, ja koskettavasti Koskinen piirtää esille kuvan kulkijasta, joka etsii isänsä rakkautta ja hyväksyntää. Toinen tärkeä tekijä Juhon elämässä on Laura, joka manipuloi ja on itsekeskeisyydessään varsin mielenkiintoinen hahmo. Ehkä Juho jollain tasolla Lauran syvimmän olemuksen ymmärtää, mutta silti hän päätyy tekemään naisen vuoksi jotain hyvin karkeaa.
Nykäisin käteni pois. Olisin halunnut nousta ylös ja jättää Lauran hymyilemään tyhjälle tuolille. Jalkani eivät totelleet minua.
Onhan näitä nähty, Suomen sotahistoriaan sijoittuvia romaaneja, ehdin jo ajatella. Kuinka sydän pysäytetään eroaa kuitenkin joukosta edukseen erityisesti henkilökuvauksen ansiosta. Koskinen kuvaa vivahteikkaasti Juhon isänkaipuuta ja toimintaa epänormaalina aikana. Sotahistoriasta kiinnostuneelle teoksella on myös paljon annettavaa, sillä Suomen ajautumista sotaan ja sitten itse taistelua kuvataan realistisesti, faktaa ja fiktiota luontevasti yhdistäen. Tarinan lopetus on mieleenpainuva.

Helmet 2016 -listalla Koskisen romaani asettuu kohtaan 13. Kirjan nimi on kysymys.

Kirjasta muualla:

Kommentit

  1. Minäkin yllätyin tästä teoksesta erittäin positiivisesti. Olisi ansainnut paikan Finlandia-ehdokkaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen, että sen enempää pöhinää ei ole tämän kirjan ympärillä ollut. Tai sitten en vain ole huomannut.

      Poista
  2. Juuri Ylipäällikön päiväkäskyä tekstitaidon ylioppilaskokeessa analysoineena kirja saattaisi herättää ikäviä muistoja kuuden tunnin istumisesta, mutta muuten tykkäsin tästä. Viime vuonna tuli luettua liiaksikin sotaromaaneja, mutta mielestäni oli mielenkiintoista seurata sitä, kuinka JP Koskinen yhdisti suurvaltapolitiikan ja ruohonjuuritason sotimisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti päiväkäskyanalyysi sujui hyvin! :)
      Sotaromaaneja tuntuu kyllä olevan tarjolla hyvinkin paljon, mutta kyllä Koskinen onnistuu oman näkökulmansa löytämään.

      Poista
  3. Minusta tämä oli noir-tyylin viihdettä sijoitettuna Suomen historian kehyksiin. Parasta oli historian kertaus. Henkilöhahmot tuntuivat minusta hyvin stereotyyppisiltä noir-hahmoilta, femme fatale varsinkin. Ei iskenyt.

    Tästä oli kovastikin pöhinää viime keväänä, ja taisin olla melkein ainut, joka ei innostunut. Hyvä, että on toisenlaisiakin mielipiteitä ja kotimaisia kirjoja luetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kierosti ilahduttaa, kun sama teos ei kaikkia miellytä. ;)
      Minä en itse asiassa alkuun juurikaan innostunut vaan mietin, miksi tätä on niin paljon ylistetty. Mutta lopulta totesin, että kyllä tarinassa viehätystä on.

      Poista
  4. Minusta kirja oli todella hyvä. Sen ihmissuhteet olivat raadollisia, joten sota-aika ja vastakohtaisuudet kiinnostivat kovasti. Olihan tässä tämä isän suorittama epäinhimillinen kasvatusmetodi, joka kehitti pojasta sen mikä hänestä sitten tuli. Taistelija, vakooja ja kaiken takana oli viha ja rakkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan Juhon hahmo nousi minusta kiinnostavaksi, hänen taustansa ja sen vaikutus siihen, mitä hänelle lopulta tapahtui. Kiva kuulla, että pidit kirjasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…