"Alice katseli Lewisia ja päätyi ajattelemaan, että tämä oli rikki. Hän yritti olla ajattelematta niin, eikä hän koskaan kertonut ajatuksesta kenellekään, varsinkaan Gilbertille, jolla oli kova tarve uskoa että Lewis pääsisi yli surustaan - mutta Alice tunsi että Lewis oli rikki, eikä sille voisi mitään."
Sadie Jonesin esikoisteos Kotiinpaluu vie lukijan 1950-luvulle tarinaan, jonka pääosassa on brittinuorukainen Lewis. Tarina alkaa siitä, kun Lewis vapautuu vankilasta ja palaa kotiin. Prologin jälkeen siirrytään ajassa kymmenkunta vuotta takaisin aikaan, kun sota on juuri päättynyt ja Lewisin isä Gilbert on kotiutettu. Asiat ovat hyvin, tai ainakin niin hyvin kuin juuri sodan jälkeen voi olla.
Hyvään elämään tulee kuitenkin vakava särö, kun Lewis on kymmenenvuotias. Poika kokee valtavan menetyksen, jota hän ei - tietenkään - kykene käsittelemään, mutta kykenemättömiä tuntuvat olevan muutkin. Poika, joka on lapsi vielä, kohtaa karkeaa ymmärtämättömyyttä ja suoranaista kiusaa paitsi ikätovereidensa, myös jopa aikuisten taholta. Paljon on kysymys siitä, miten Lewisin hiljaisuutta tulkitaan ja miten hänet halutaan nähdä. Kovin moni ei ole valmis katsomaan poikaa hyväksyvin katsein, mutta onneksi on joku, joka haluaa nähdä hänessä jotain arvokasta.
Jones kuvaa tarkan toteavasti sitä, mitkä tapahtumat johtavat toiseen ja miten Lewis päätyy lopulta vankilaan. Vankilatuomion jälkeen Lewis haluaa elää oikein, mutta monikaan ei kykene hänen tietään tasoittamaan vaan päinvastoin: edelleen ennakkoluulot ja uskomukset määrittävät sitä, kuinka poikaan suhtaudutaan.
Lewisin toiminta on kuin koko kyläyhteisöä järisyttävä luonnonvoima, joka paljastaa sen, mitä piilotetaan pinnan alle. Alkoholismia ja perheväkivaltaa on hyvä peittää ylenkatseen alle, ylenkatseen joka kohdistuu nuorukaiseen, joka on ilahduttavan helppo tuomita jo ennen kuin hän ehtii tehdä mitään pahaa. Pahuuden uhan läsnäolo on tarinassa niin vahva, että teos pitää vakuuttavasti otteessaan koko ajan. Vaarana on, että pahuutta vyörytetään liikaa, mutta sen karikon Jones välttää hyvin tarjoamalla lukijalle myös suvantohetkiä.
Kotiinpaluu on kertakaikkisen hieno, monivivahteinen ja tarkkakatseinen romaani. Se tarjoaa painavia ajatuksia yksinäisyydestä, ikävästä, vanhemmuudesta, perhesuhteista, tunteiden käsittelemisestä, yhteisöstä - esimerkiksi. Tummasävyisyydessäänkin tarina tarjoaa toivoa kauniisti, ja uskallankin väittää jo näin helmikuussa, että Sadie Jonesin esikoinen asettuu tämän vuoden lukemistoni kärkikaartiin.
Tästä upeasta, psykologisesti vahvasta romaanista ovat kirjoittaneet myös bleue, Katri, Ulla, Krista, Leena, Katja, Arja, Tuija, Suketus, Maisku ja Sirri.
 |
| Sadie Jones: Kotiinpaluu (Otava 2016) Alkuteos The Outcast 2008 Suomentanut Marianna Kurtto 270 sivua (e-kirja) |
Hyvään elämään tulee kuitenkin vakava särö, kun Lewis on kymmenenvuotias. Poika kokee valtavan menetyksen, jota hän ei - tietenkään - kykene käsittelemään, mutta kykenemättömiä tuntuvat olevan muutkin. Poika, joka on lapsi vielä, kohtaa karkeaa ymmärtämättömyyttä ja suoranaista kiusaa paitsi ikätovereidensa, myös jopa aikuisten taholta. Paljon on kysymys siitä, miten Lewisin hiljaisuutta tulkitaan ja miten hänet halutaan nähdä. Kovin moni ei ole valmis katsomaan poikaa hyväksyvin katsein, mutta onneksi on joku, joka haluaa nähdä hänessä jotain arvokasta.
Kit ei muistanut kovin kauas menneisyyteen, mutta niin pitkälle kuin hän muisti, hän oli halunnut olla Lewis. Lewis näytti hänen silmissään juuri oikealta. Siltä miltä ihmisen tuli näyttää.Lewisin elämän suuri tragedia on se, että ei riitä, että hän kokee valtavan menetyksen. Sen lisäksi hän joutuu ymmärtämättömien aikuisten ympäröimäksi. Isä Gilbert ei pysty kohtaamaan lastaan, äitipuoli Alice on itsekin epävarma. Menetyksen verhoaa salaperäisyys, joka asettaa Lewisin epäilyttävään valoon ainakin niiden silmissä, jotka haluavat epäillä, ja heitä riittää. Murtautuminen ulos kehyksistä, jotka pojan ympärille on asetettu, on vaikeaa, lähes mahdotonta.
Jones kuvaa tarkan toteavasti sitä, mitkä tapahtumat johtavat toiseen ja miten Lewis päätyy lopulta vankilaan. Vankilatuomion jälkeen Lewis haluaa elää oikein, mutta monikaan ei kykene hänen tietään tasoittamaan vaan päinvastoin: edelleen ennakkoluulot ja uskomukset määrittävät sitä, kuinka poikaan suhtaudutaan.
Ei hän voinut sille mitään, ettei enää ymmärtänyt miten ihmisille pitää puhua.Ehkä se, miten muut Lewisia katsovat, voi muuttua itseään toteuttavaksi näkemykseksi. Ja kuitenkin Lewis, kuten kuka tahansa, tarvitsisi hyväksyntää ja luottamusta.
Lewis tiedosti kaikkien tuijottavan.
Lewisin toiminta on kuin koko kyläyhteisöä järisyttävä luonnonvoima, joka paljastaa sen, mitä piilotetaan pinnan alle. Alkoholismia ja perheväkivaltaa on hyvä peittää ylenkatseen alle, ylenkatseen joka kohdistuu nuorukaiseen, joka on ilahduttavan helppo tuomita jo ennen kuin hän ehtii tehdä mitään pahaa. Pahuuden uhan läsnäolo on tarinassa niin vahva, että teos pitää vakuuttavasti otteessaan koko ajan. Vaarana on, että pahuutta vyörytetään liikaa, mutta sen karikon Jones välttää hyvin tarjoamalla lukijalle myös suvantohetkiä.
Kotiinpaluu on kertakaikkisen hieno, monivivahteinen ja tarkkakatseinen romaani. Se tarjoaa painavia ajatuksia yksinäisyydestä, ikävästä, vanhemmuudesta, perhesuhteista, tunteiden käsittelemisestä, yhteisöstä - esimerkiksi. Tummasävyisyydessäänkin tarina tarjoaa toivoa kauniisti, ja uskallankin väittää jo näin helmikuussa, että Sadie Jonesin esikoinen asettuu tämän vuoden lukemistoni kärkikaartiin.
Tästä upeasta, psykologisesti vahvasta romaanista ovat kirjoittaneet myös bleue, Katri, Ulla, Krista, Leena, Katja, Arja, Tuija, Suketus, Maisku ja Sirri.
Mukava kuulla, että tykkäsit. Muistelen, että sinä olet lukenut myös Small Warsin. Joko Jones on pyrkimässä lempikirjailijoidesi joukkoon?
VastaaPoistaKyllä ehdottomasti Jones on jo nyt lempikirjailijoitani! Kutkuttelisi lukea hänen tuotantoaan pian lisää! Luulisi tosin, että loputkin kirjat suomennetaan.
PoistaTämä romaani jää kyllä mieleen, ahdistikin hieman - sopivasti, kuitenkin. Jonesilla on selvästi taito luoda elämänmakuisia henkilöhahmoja.
VastaaPoistaHenkilöhahmojen luomisessa Jones on tosiaan taitava. Jossain vaiheessa pelkäsin Kotiinpaluun ahdistavan liikaakin, mutta onneksi niin ei lopulta käynyt.
PoistaMinä pidin siitä aiemmasta jotenkin enemmän. Tykkäsin siitä haahuilevasta haaveilusta. Tämän kirjan ahdinko ei ollut oikein mieleeni vaikka toki vahvan kertomuksen tunnistan. Hyvin kuvattu että psykologinen romaani. Nyt kun mietin, taidan itse suosia tällä hetkellä enemmän epäselvemmästä, arvoituksellisemmasta, tässä tarina oli melko selkeästi kuvattu... Hmh, olen kyllä juurikin lukenut melko rosoisia tarinoita!
VastaaPoistaKiva kuitenkin että tykkäsit :)! Ja Jonesia voisi kyllä lukea ap kielelläkin. Hyvä idea...
Minun mieleeni tämä taas oli jostain syystä enemmän, vaikka ei tuo "haahuileva haaveilukaan" huonoa luettavaa ollut. :)
Poista