Siirry pääsisältöön

Markku Pääskynen: Sielut

"Aivan kuin joku olisi poiminut Maijan tieltä autoonsa. Koulusta oli siis soitettu heti aamusta, sitten Aino ja Kristian olivat soitelleet ystäville, sukulaisille ja tutuille. Ei mitään. Noin kello yhdeksän he soittivat poliisille."
Markku Pääskynen: Sielut
(Tammi 2015)
254 sivua
Markku Pääskysen romaani vie lukijan muutaman vuosikymmenen takaiseen Suomeen, aikaan ennen kännyköitä. Teos on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on pieni Maija-tyttö, joka on koulumatkallaan kadonnut. Tarina kertoo kauniisti ja koskettavasti siitä, mitä tapahtuu perheessä, jonka lapsi on poissa. Hätä, pelko ja epätietoisuus ovat vahvasti läsnä, kun aika käy painavaksi ja melkein pysähtyy mutta kulkee kuitenkin koko ajan eteenpäin vieden Maijan hetki hetkeltä kauemmaksi vanhemmiltaan.

Painava ja melkein pysähtynyt on Pääskysen tarina, niin kuin on tarinan aikakin. Paljon ei tapahdu, vaikka ulkopuolinen maailma menoaan jatkaakin piittaamatta siitä, että yhden perheen elämä on järkkynyt sijoiltaan uudenlaiseen aikaan.
Ja sitten Maija, aika Maijan jälkeen, aika joka tänään oli pysähtynyt. Maijan nauru rannalla, Maija simpukat ja pyöreät kivet kädessään, lastenhaavi johon Maija oli pyydystänyt erakkoravun ja sinijuovaisen kalan ja hyräillyt
Kerro se merelle ja lintuselle
ettei kevät tule eikä tarvitse...
mutta nyt aika oli kerta kaikkiaan pysähtynyt, pysähtynyt toukokuiseen hetkeen ja tiistaipäivään jolloin Maija katosi.
Naapuruston pojat Taito ja Ilari seuraavat sivusta aikuisten toimia tytön kadottua mutta touhuavat samalla omiaan. He tuovat eloa tarinaan, ettei kaikki kilpisty vain Ainon ja Kristianin pahaan oloon ja pelkoon. Pojat katselevat maailmaa toisella tavalla kuin aikuiset, joiden painajaiset kasvavat liian suuriksi, ymmärrettävästi toki.

Toukokuinen päivä keskittyy pieneen naapurustoon ja sen ihmisiin - omanlaisiinsa, originelleihinkin -  mutta samalla, jonkinlaisena sivujuonteena, järkkyy maailma muuallakin, kun pankkiryöstäjä pakenee Helsingistä Volkswagen Passatilla kohti Maijan kotikaupunkia panttivankeja kyydissään. Ja vaikka toisten maailma vapisee, on hämmästyttävää miten suuret rattaat pyörivät pyörimistään, elämä jatkuu.
Rantatehtaan savu pyrki etelään puiden latvojen tasalla. Linja-auto kaarsi pysäkille, pysähtyi ja jatkoi matkaa. Koira haukkui toista koiraa. Ilma järven yllä ei ollut yhtä utuinen kuin aiemmin, veneet jo näkyivät, silta ja kaupunki, joka sijaitsi Saimaan läntisimmän sisälahden rannalla, lukuisten sisäjärvien ja niistä virtaavien jokien välisellä, ylenevällä, havumetsien ympäröimällä hiekkaharjanteella.
On arkea ja on poikkeamia arjessa. Vasta poikkeama, joka jättää väliin sydämenlyönnin, muistuttaa siitä, miten tavallinen arki on parasta. Sen viestin Pääskynen välittää lukijalleen kauniisti, pysähtyneesti mutta valoisan lyyrisesti.

Pääskysen romaanista muualla: Sinisen linnan kirjasto, Sivutiellä, Villasukka kirjahyllyssä ja Annelin kirjoissa.

Kommentit

  1. En ole tähän tarttunut, kun tuo aihe on niin ahdistava. Tosin tästä ovat muutkin kuin sinä sanoneet, että tämä kaikesta huolimatta on jollakin tapaa valoisa kirja. Silti kauhistuttaa. Olin jo kirjaston varausjonossa melkein saamassa tämän kirjan, mutta poistin varaukseni. Ehkä sitten joskus myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pelkäsin aihetta etukäteen, sillä ajatus lapsen katoamisesta on jo itsessään niin kammottava. Tarina ei kuitenkaan ollut niin ahdistava kuin pelkäsin.

      Poista
  2. Minä tilasin tämän, mutta ei ole vielä kuulunut. Postin nyt jo onneksi ohitettu lakko sotki jonkin verran lukemisiani. Tilasin tämän just tuon rankan aiheen takia, sillä haluaiisn ymmärtää, miten tuosta voi ikinä selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan pian kotiin. Täytyykin yrittää pitää silmällä blogiasi, jos tästä jossain vaiheessa kirjoitat.

      Poista
  3. Tämä pitäisikin lukea. Pääskysellä on taito kirjoittaa hurjista asioista kauniisti, vaikutuksen tekevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli toinen Pääskysen teos, jonka luin. Kauniisti hän kirjoittaa, monien ajatusten pariin haluaa palata uudelleen.

      Poista
  4. Tämä kirja on lukulaitteella odotelemassa joulun aikaa. Palajan tähän postaukseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä seurailen blogiasi, josko tästä postaat mietteitäsi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok