Siirry pääsisältöön

Juha Mäntylä: Audrey, rakkaani

"Ja kaikki tämä tapahtui omassa kylässä, Tuorilassa, paikassa josta muutetaan pois. Minä olin kuitenkin jäänyt Tuorilaan, vaikka monesti olin miettinyt, että mitä minä tein tässä pienessä kylässä. Kylässä, jossa ei oikeastaan ollut minulle mitään. Olin vain juurtunut paikoilleni; ehkä kohtalonani oli olla ikuinen tuorilalainen."
Juha Mäntylä:
Audrey, rakkaani
(Reuna 2015)
143 sivua
Juha Mäntylän pienoisromaani Audrey, rakkaani vie lukijan pienestä suomalaiskylästä Tuorilasta jazzia sykähtelevään New Orleansiin ja takaisin. Päähenkilö ja minäkertoja on tuorilalainen mies, jonka elämään kytkeytyy oikeastaan kaksi tarinalinjaa, jotka risteävät vain osittain: Miehen elämään astuu salaperäinen nainen, jota mies alkaa kutsua Audreyksi - yhdennäköisyys kuuluisan nimenkantajan kanssa on huomattava. Naisen lisäksi miehen ajatuksia sotkee erikoinen Nestori, jonka tausta on tumma ja joka omaa erityisiä voimia.

Ja niin käy, että miljööt vaihtuvat pienestä Tuorilasta isoon New Orleansiin, hämyiseltä jazzklubilta maan alle. Yhdistävänä tekijänä toimii miehen lisäksi jazz, jota soitetaan niin kotimaassa kuin ulkomailla ja joka luo tarinaan viehättävää tunnelmaa. Tunnelmaan tuo oman erityisen lisänsä mystisyys voodoo- ja unielementteineen.

Vaikka kerronnasta en kaikilta osin innostunut, viehätyin Mäntylän tavasta kuvata ihmisiään ja näiden ympäristöjä ymmärtäen, pehmeästi.
New Orleansissa syntynyt mies kaipaa ympärilleen hetken rauhaa, suistomaita ja muistoja. Neworleansilainen mies rakastaa vaimoaan, lapsiaan, kotiaan ja jazzia ja katsoo aina taaksepäin. Hän miettii, miten palata eiliseen, miten tuoda vanhaa nykypäivään ja miten selvitä huomiseen.
Krista ihastui kirjaan ja Marja-Liisan tarina nappasi mukaansa. Kaimani vaikuttui ja Kaisa Reetalle jäi kirjasta hyvä mieli.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Kuulostaa hienolta kirjalta, menee lukulistalle heti!

    VastaaPoista
  2. Tämä vaikuttaa siinä määrin sympaattiselta kirjalta, että aion lukea.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon, näitä on mukava lueskella ja auttaa pyrkimään aina eteenpäin ja kohti uusia kirjallisia seikkailuja :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirja, mukava tarina

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...