Vilkuillessaan ympärilleen Gráinne huomasi miehen seisovan yhden rakennuksen katolla puiston länsipuolella. Mies oli sonnustautunut Irlannin kansanarmeijan tummanvihreään ja hänen yläpuolellaan liehui Irlannin kolmivärinen lippu. Nyt Gráinne tiesi, missä vapaustaistelijat olivat. Hän jätti pyöränsä liikkeen oviaukkoon ja juoksi rakennuksen sivuovelle. Se oli lääketieteen laitos. Hänen lähestyessään ovi avautui ja hänet nykäistiin sisään.
Irlannin historia on minulle valitettavan hämärää, mutta onneksi (kauno)kirjallisuuden avulla voi paikata tietämyksen aukkoja. Yhden kurkistuksen vehreän saaren historiaan tarjoaa Kathleen McGurlin romaani Smaragdinvihreä sydän, joka on saanut innoituksensa todellisista tapahtumista.
Romaani asettuu kahdelle aikatasolle: Ensimmäisen maailmansodan aikana Gráinne liittyy osaksi salaista ryhmittymää, joka haluaa taistella itsenäisen Irlannin puolesta. 1990-luvulla Nicky, jolle Gráinne on ”supermummi”, tekee opintoihinsa liittyvää tutkimusta Brightonissa Iso-Britanniassa ja saa äidiltään vinkin esseeseen sopivasta aiheesta. Isoisoäiti elää yhä Irlannissa ja pystyy avaamaan Nickylle omakohtaisia kokemuksiaan kuohuvalta aikakaudelta, joka huipentui vuoden 1916 pääsiäiskapinaan ja sen traagisiin seurauksiin.
Kiinnostavaa romaanissa on ajankuva ja se, miten nuoret naiset suuntaavat kohti tulevaisuutta hyvin erilaisissa maailmoissa. Gráinne elää keskellä epävakautta ja ottaa valtavan riskin ryhtyäkseen puolustamaan sitä, mitä pitää tärkeänä. Nicky elää turvattua yliopisto-opiskelijan elämää ja voi luottaa vanhempiensa tukeen, vaikka kokeekin erityisesti äitinsä huolenpidon ajoittain tukahduttavana. Nickylle Irlannin itsenäisyystaistelu on historiaa, kun taas hänen isoisoäitinsä on ollut tapahtumien keskipisteessä kreivitär Markiewiczin joukoissa.
Vaikka ympäröivä yhteiskunta on ollut hyvin erilainen Gráinnen nuoruudessa verrattuna 1990-lukuun, yhdistää suvun naisia kuitenkin kapinallisuus. Kun ”supermummi” oli osallisena vaatimassa oikeutta ja parempaa maailmaa, haluaa myös Nicky olla oikealla puolella ja pitää puolensa. ”Sinähän olet aina pitänyt itseäsi kapinallisena”, Nickyn äiti kuittaa ja saa tyttärensä hermostumaan. Mutta totta lienee ainakin toinen puoli, ja toisaalta Nickyn täytyy myös ymmärtää jotain olennaista matkallaan kohti aikuisuutta.
Romaanin kaksi aikatasoa toimivat hyvin ja ne avaavat hyvin sitä, minkälaisten haasteiden keskellä erilaisina aikoina painitaan. Nickyn kohdalla tosin olisin toivonut hitusen vähemmän alleviivaamista, sillä paikoin hänen oivallustensa sanoittaminen tuntui turhan osoittelevalta. Historiallisena viihteenä Smaragdinvihreä sydän on silti vetävä ja kiinnostava.
Muualla: Kirjasähkökäyrä ja Kirjojen kuisketta.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 9. Kirjassa on konflikti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.