Siirry pääsisältöön

Ella-Maria Nutti: Puiden luo

Jos saisikin kadota tänne. Joka vuosi unohdan, miten laaja alue tämä on. Moottorikelkka tärisee ja isä pitää ohjaustangosta kiinni käsin, jotka ovat edelleen vahvat, vaikka olivat ennen vielä vahvemmat. On niin valkoista, että silmiä särkee aurinkolaseista huolimatta. Jos käy niin, etten kestä enempää, voin pakata reppuun välttämättömimmät varusteet ja kävellä suoraan paljakalle. Ehkä voisin tosiaan pysytellä poissa. Muuan mies käveli tiehensä sumussa eikä koskaan palannut teltalle.

Ella-Maria Nutti: Puiden luo
Johnny Kniga 2025
alkuteos Till träden
suomentanut Jaana Nikula
kansi Sara R. Acedo
äänikirjan lukija Krista Kosonen
kesto 5 t 18 min

Tytär on juuri eronnut. Ero ei ole kivuton, ja päättynyt suhde pyörii naisen mielessä paljon. Tunturissa on aikaa ja tilaa ajatella, ja oleminen kotiseudulla antaa etäisyyttä.

Isä on hiljainen, on aina ollut. Kun isä ja tytär matkaavat tunturiin, ei puhuta paljon. Matkan katkettua yllättäen ja kaksikon hakeuduttua autiotuvan turviin voi kenties olla tilaa sanoille, ehkä paremmin kuin pitkiin aikoihin. Vaan kuinka isä ja tytär käyttävät yhteisen aikansa lumimyräkän keskellä tunturissa, kun he ovat kerrankin pitkän aikaa aivan kaksin?

Puhuminen on vaikeaa, sen Puiden luo osoittaa. Ei ole helppoa nostaa esille menneisyyden kipukohtia eikä ole mutkatonta kysellä syitä tapahtumien taustalla. Mutta ei ole myöskään helppoa vastata kysymyksiin, eihän elämä ole sarja yksinkertaisia syy-seuraussuhteita. Onko kuitenkin mahdollista kurkottaa sukupolvien ylitse, saavuttaa yhteistä ymmärrystä?

Tyttären elämässä on kipua. On eron kipua mutta myös fyysistä kipua, joka on ollut läsnä aina, ja joskus se pakottaa jäämään paikalleen silloinkin, kun mieli kaipaisi muiden seuraan. Lisäksi on menetetyn kielen kipu, ja siitäkin tytär haluaa saada selvää. Miksi hänet on jätetty osattomaksi saamen kielestä?

Puiden luo on kaunis ja sopivalla tavalla hidas romaani. Nykyhetki limittyy muistoihin ja vähä vähältä syntyy ymmärrystä. Tapahtumia ympäröi pohjoisen talvinen luonto, vahva osa kaunista kerrontaa.

Tuija kirjoittaa sekä tästä että Nuttin esikoisesta Pohjoisessa kahvi on juotu mustana.

Helmet 2025 -lukuhaaste: 45. Kirjassa on isä ja tytär.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...