Autossa matkalla kotiin lapset nukahtivat takapenkille. Olin palaamassa asiantuntijatyöhöni muutaman viikon päästä. Sanoin E:lle että haluaisin työn jolle ei tarvitsisi omistautua niin paljon, ja lisäksi haluaisin käydä teknoklubeilla vaikka en ehkä pystyisikään hankkiutumaan tänne parin viikon päästä uudelleen juhliakseni yötä sivurakennukseen rakennetulla berliiniläistyylisellä klubilla. Yritin selittää itsellenikin vähän epämääräistä toivetta, en halunnut yksittäistä isoa iltaa vaan nimenomaan rutiinin, ja hän sanoi, mä voin lähtee mut mä oon ehkä liian estynyt pystyäkseni tanssimaan. Lamaannuin ja mietin miten paljon helpompaa on saada ihmiset suostuteltua paikkoihin, joihin he eivät halua tulla, kuin saada heidät tanssimaan. Sanoin E:lle, pitäisikö sun kokeilla jotain, vaikka ekstaasia, ja vilkaisin sen jälkeen automaattisesti takapenkille. Lapset jatkoivat uniaan. E naurahti emmekä vähään aikaan puhuneet mitään, mutta hetken horisontissani oli hyvin paljon asioita, jotka eivät liittyneet työntekoon eivätkä perheeseen ja joita kohti huomasin kurkottavani.
* Kirja saatu kustantamolta, kiitos! *
Valoisat tunnit on Anna Alangon toinen romaani. Se kertoo nimettömäksi jäävästä minäkertojasta, joka on päätynyt eroon lastensa isän kanssa. Eksällä on uusi puoliso, ja yhteisvanhemmuus sujuu periaatteessa ihan hyvin. Jonkinlainen käänne kuitenkin tapahtuu, kun lasten isä kertoo tulevansa jälleen isäksi.
Vaikka kertoja ei kaipaa entistä parisuhdettaan, jokin jysähtää. Hän päätyy pohtimaan omaa osaansa ja sitä, miten nopeasti aika kuluu ja miten hän tavallaan elää sellaista elämää, jonka halusi ja jonka saadakseen hän kävi hedelmöityshoidoissa. Kun ex-mies odottaa uuden puolisonsa kanssa perheenlisäystä, miettii kertoja omaa hedelmällisyyttään – tai hedelmättömyyttään – ja vaihdevuosioireita ja tuntee, että hänen kohdallaan paljon on jo mennyttä, saavuttamattomissa.
Mennyttä eivät sen sijaan ole työn ja perheen vaatimukset. Lapset vievät voimia ja loma heidän kanssaan tuntuu siltä, että sen jälkeen tarvitsee toisen loman ihan vain itsekseen. Työ on muuttunut omituiseksi performanssiksi, jossa oma osaaminen ja vaatimukset eivät tunnu aina kohtaavan. Kun kuvioon vielä sovitellaan uutta seurustelukumppania, josta käytetään etukirjainta E ja jonka kanssa päätetään elää avoimessa suhteessa, ja eräs merimies, on palasia riittämiin.
Valoisat tunnit kuvaa tunnistettavasti sitä ristiriita-aallokkoa, jossa ihminen keski-iän tietämillä luovii. Kun aiemmin on voinut edetä perheen perustamista kohti melko varmoin ja odotustenmukaisin askelin, on yhtäkkiä tilanteessa, jossa ei oikein löydy tienviittoja. Kuinka olla uusperhekuviossa, jossa lisäännytään? Miten tutustua uuteen ihmiseen ja löytää itsensä?
Romaanin kertoja tarkkailee elämäänsä yksityiskohtia huomioiden. Hän on kuin oman elämänsä raportoija, joka kuvaa kiehtovalla tavalla niin arkea kuin juhlaakin: tyyli on lakonisuudessaan hyvin toimiva ja saa ihastelemaan tarkkaavaista elämästä kertomisen tapaa.
Viihdyin Anna Alangon toisinkoisen seurassa hyvin. Se tarjoaa värikkään ja elävän kurkistuksen keski-ikäisen naisen elämään, josta ei puutu huumoria eikä synkkyyttäkään. Niitä molempia ja monenlaista niiden väliltä tarjotaan vallan mainiona yhdistelmänä.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.