Katsoessani äänen suuntaan näen sohvalla vieraan naisen. Hän on asettunut sohvannurkkaan ja lehteilee jotakin mikä näyttää partituurilta. Hänellä on yllään kaftaanimekko ja päässään silmälasit, ja hän on kietonut pitkät hiuksensa nutturalle. Olemuksessa on jotakin tuttua, mutten saa palautetuksi mieleen, missä olen nähnyt hänet aiemmin.
Kirjailijan kotiin kannetaan flyygeli. Se on kirjailijan hankinnoista kaikkein huikentelevaisin, niin yletön että sen haluaisi piilottaa, jos kätkeminen olisi mitenkään mahdollista.
Flyygeli tuo mukanaan kuitenkin jotain piilotettua: yhtäkkiä soittimen koskettimia käsittelee tottuneesti suurisilmäinen nainen, joka samalla rikkoo talon hiljaisuuden ja vie kirjailijalta rauhan, joka yleensä vallitsee silloin, kun hän on yksin kotona. Mutta nyt hän ei olekaan yksin, vaan on saanut kutsumattoman vieraan, joka soittaa, istuu sohvalla ja avaa ääntään. Kutsumaton vieras on Maria Callas, jo vuosia sitten ajasta ikuisuuteen siirtynyt oopperalaulaja.
Ja ooppera on se, mitä kirjailija kaipaa. Hän on työntänyt sen sivuun kahdeksikymmeneksi vuodeksi, vaihtanut aariat hiljaisuuteen ja uskotellut itselleen kaiken olevan sillä tavoin hyvää. Mutta kuitenkin jokin on kivistänyt, ja nyt kotona on flyygeli – ja sen äärellä todellinen oopperatähti.
Diiva sohvallani kuvaa tunnistettavasti sitä mielenmyllerrystä, jonka keskelle keski-iässä saattaa ajautua. Sitä voi pohtia paljonkin tehtyjä valintoja, polkuja joita ei tullut tutkineeksi, tienristeyksiä joissa olisi voinut lähteä eri suuntaan. Olisiko oopperalaulajan ura voinut olla kirjailijuutta menestyksekkäämpi? Entä mitä taiteilijuus vaatii itseltä ja läheisiltä? Millä tavoin menestyneen ja laajalti tunnetun oopperalaulajan elämä voi olla peilinä omien valintojen pohdinnoille?
Pauliina Vanhatalo on aiemminkin kirjoittanut omakohtaista asiaproosaa, jossa on syvää pohdiskelua ja sujuvaa pohdintojen sanoittamista. Tuttuja elementtejä on tässäkin, mutta kiintoisa ulottuvuus on Maria Callas, jonka tarina tulee aiempaa tutummaksi hänen istuessaan kirjailijan sohvalla. Luulen, että olisin nauttinut romaanista enemmän, jos oopperamaailma olisi minulle tutumpi. Silti pidin tälläkin kertaa eloisasta ja ajatuksia herättävästä kerronnasta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.